Ratavartija raapi suuttuneena päätään. Kilisi kilisemistään.
— Sehän on hullu… tai humalassa! ärjyi ratavartija. — Mutta kyllä minä sen…
Ratavartija koetti keskeyttää kilinän, mutta eihän se auttanut.
Heti kun hän päästi irti kellosta pärisi se taas kuin villitty.
Puhelin kilisi noin 5 minuuttia. Kun se vihdoin lakkasi, alkoi ratavartija karjua halloota puhetorveen kuin ärsytetty peto.
Mutta puhelimesta ei kuulunut vastausta.
Ei äännähdystäkään.
Ratavartija karjui uudelleen ja kuunteli sitten taas.
Ei äännähdystäkään.
Ratavartija veivasi nyt itse puolestaan ja kysyi keskuksesta sangen kiukkuisella ja riidanhaluisella äänellä, kuka konna hänelle niin häpeämättömästi soitti?