Käytiin siitä levolle.
Lie nukuttu ratavartijan huushollissa tunti, toistakin, kun puhelin äkkiä pärähti yön hiljaisuudessa soimaan ja soi ja soi ja soi…
Onko lukija lukenut Conan Doylen kirjoittaman ja selkäpiitä karmivan kertomuksen »astraalikellosta»?
Luultavasti ei.
Joten siis emme tahdo verrata siihen.
Tällä kertaa soi puhelin koko yön. Aamupuolella klo 2 peitti ratavartija, joka ei katsonut voivansa sulkea puhelintaan, sen kellon koivistolaisella karvalakillaan, mutta kello pörisi sen alla kuin äkäinen ampiainen. Klo 5 aamulla alkoi ratavartija etsiä kirvestä, selvittääkseen sen avulla välinsä puhelimen kanssa, mutta hänen parempi puoliskonsa sai hillityksi huonomman puoliskon raivokkaat aikomukset.
Puhelin pärisi yön ja aamun ja koko seuraavan päivän.
Se ei pysähtynyt kertaakaan edes henkeään vetämään.
Kylällä kerrottiin, että ratavartijan asunnossa tapahtuu ylenluonnollisia asioita ja että paholainen soittaa puhelinta, mutta ei vain sano asiaansa.
Yksi ja toinen kyläläinen teki asiaa ratavartijan asunnolle, tullakseen omin korvin vakuutetuksi asiasta. Vieraat tulivat muina miehinä, ikäänkuin eivät olisi kuulleetkaan koko asiasta, ja ihmettelivät sitten kovasti, että vai semmoinen helinä teillä on. Mikä mahtanee sitten syynä olla.