Varmaankin täytyi sen, ainakin hänen puvustaan päättäen, olla hyvin korkea ja isopalkkainen virka.
Sillä tämä nuori herra oli kerrassaan loistava ilmestys yksinkertaisessa maalaiskylässä.
Olihan siellä ennenkin herroja nähty, mutta ei vielä näin hienoa.
Ei edes Kirkonkylän apteekin uusi proviisori vetänyt tälle muotileijonalle vertoja.
Housutkin olivat puolitangossa, niin että moniväriset sukat, jotka mitä lienevät olleet silkkiä, näkyivät kaikessa ihanuudessaan. Ja housunlahkeet olivat silitetyt teräviksi kuin partaveitset.
Ja kaikki muu oli sitä mukaa: hienot kengät ja hieno kravatti ja hieno keppi. Ja tumma tukka niin sileäksi »harjattu kuin olisi lehmä sen nuollut.
Partansakin kuului ajelevan joka päivä!
Sitä ei kyllä aluksi uskottu kylällä, sillä se tuntui luonnottomalta, mutta totta se sittenkin oli.
Kun ukot, jotka ajelivat partansa lauantai-iltana saunassa tai sunnuntaiaamuna, kuulivat sen, nauroivat he epäuskoisesti:
— Hö hö hö!