Nuori herra osoitti huomaavaisuutta kylän tytöille, mutta ei saavuttanut sanottavaa menestystä.
Se oli hänestä merkillistä. Hän oli tottunut helppoihin valloituksiin pääkaupungissa.
Mutta hän oli aivan liian hieno täällä. Siinä syy.
Kylän poikien ja hänen välillään taas vallitsi tuollainen pidättyväinen noli-me-tangere-suhde. Jos sitä nyt ensinkään voi miksikään suhteeksi sanoa.
Näin ollen havaitsi nuori herra piankin kylän ikäväksi ja sen asukkaat mielenkiinnottomiksi.
Hän harkitsi jo poislähtöä, kun uuden kesävieraan saapuminen muutti aseman kokonaan.
Tulokas oli nuori pankkineiti, eikä ensinkään pahannäköinen. Ei hän tosin helsinkiläinen ollut, mutta kumminkin tamperelainen.
Neiti tuli asumaan naapuritaloon.
Kahden tunnin kuluttua olivat kesävieraat löytäneet toisensa. Kolmen tunnin kuluttua olivat he kuin vanhat tuttavat ja puhuivat ylevistä asioista: opereteista ja elävistäkuvista ja jazzeista.
Illalla he seisoivat karjapihan aidan vieressä ja katselivat, kun palvelustytöt lypsivät lehmiä.