— Mikäs tuon komean lehmän nimi on, jolla on noin suuret sarvet? kysyi neiti.
— Se on sonni, ilmoitti palvelustyttö kainosti, mutta sisällisesti hihittäen herrasneidin kysymykselle.
— Ai kuinka intresanttia! huudahti pankkineiti. — Onko sillä nimikin?
— Onhan sillä… sen nimi on Taavetti, ilmoitti tyttö lypsynsä lomassa.
— Taavetti? Ai kuinka hauska nimi! Onko se vihainen?
— Ei se vihainen ole…
Ja kuin todistaakseen sanansa kulki tyttö kiulua tyhjentämään mennessään aivan Taavetin edestä, työntäen Taavetin pään pois tieltä.
Taavetti käänsi sävyisästi päänsä syrjään ja räpytteli rauhallisesti hartaita mulkosilmiään.
— Pelkäättekö te sonneja? kysyi neiti sitten kavaljeeriltaan.
Nuori herra hymyili hienon, mutta karaistun maailman miehen hillittyä, hieman ivallista hymyä. Niinkuin joku lordi, jonka mielikuvituksia on tiikerien ampuminen Indian viidakoissa.