Kansan riemastus on rajaton, ja tanssii se torilla seuraavaan aamuun klo 7:mään.
Nipanapanastasiu valitaan tasavallan presidentiksi ja julistaa uudet eduskuntavaalit.
Kun äänestystä ryhdytään toimittamaan, käy ilmi, että vaaliluetteloista on pyyhitty pois kaikki muut paitsi Nipanapanastasiun puoluelaiset.
Äänestysoikeutensa menettäneet mylvivät raivosta ja alkavat kerätä kiviä taskuihinsa.
Kansan johtajaksi kohoaa tunnettu valtiomies Ritaratiraiskis, ja
Nipanapanastasiu pakenee valepuvussa maasta.
Yleinen tyytyväisyys vallitsee, ja Ritaratiraiskis, joka nyt on tullut valtion päämieheksi, valmistuttaa uudet vaaliluettelot, joista Nipanapanastasiun puoluelaiset on karsittu pois.
Ritaratiraiskis järjestää armeijan uudelleen. Armeijan ylipäälliköksi nimitetään kuuluisa kansallissankari, kenraali Sokrates Kepulikopulos.
Kansa on yleisen riemun vallassa ja juhlii kokonaisen viikon, huutaen eläköötä Ritaratiraiskikselle ja Kepulikopulokselle, mutta tyytymättömiäkin on, ja ne tekevä hiljaisuudessa myyräntyötä ja järjestävät salaliittoa ent. pääministeri Hiperihaperihuiskiksen johdolla.
Kääntääkseen kansan huomion pois sisäpolitiikasta päättää presidentti Ritaratiraiskis, neuvoteltuaan kenraali Kepulikopuloksen kanssa, julistaa kostosodan Turkkia vastaan.
Tätä tietoa tervehtii kansa äärettömällä riemulla ja loppumattomilla kättentaputuksilla.