— Jollei sinulla ole mitään sitä vastaan, niin menemme Taivalsalon Mattilaan päivälliselle. Minä tunnen sen talon hyvästi, ja siellä on komeita tyttöjäkin.
Huom.: Jussilainen on poikamies.
Mitäs meillä olisi sitä vastaan ollut? Nälkäkin kun jo alkoi tulla.
Jussilainen istui tietysti perää pitämässä, koska moottori oli hänen ja koska hän tunsi tai ainakin väitti tuntevansa järven.
Lähestyessämme sitä lahtea, jonka perukassa Taivalsalon kylä on, paistoi aurinko päin silmiä niin että sen kilo häikäisi. Siitä huolimatta olimme kuitenkin huomaavinamme ikäänkuin valkoisia täpliä liikkuvan vedessä rannalla suoraan venheen keulan edessä.
— Mitäs tuolla on? kysyimme me.
Jussilainen tirkisteli sinnepäin ja sanoi sitten:
— Ei siellä mitään ole.
Moottori puski täyttä vauhtia eteenpäin.
— Onpas! huudahdimme me.