— Tulkaa te ensin meillä käymään. Milloin tulette?
— Sitä on vähän vaikea edeltäpäin sanoa, vastasi rouva Hätylä. — Meillä kun on usein vieraitakin.
— No ottakaa vieraat mukaanne! kehoitti hra Jouhela ystävällisesti, mutta ajattelemattomasti.
Rva Jouhela puraisi huultaan, ja hänen vasemmasta silmänurkastaan singahti noin sadasosan sekunnin pituinen salama hra Jouhelaan, mutta hänen huulillaan oli herttainen hymy, kun hän sanoi:
— Niin, vieraat mukaan tietysti! Onhan meidän huvilalla vähän ahdasta… mutta kyllä sopu sijaa antaa — —
Kotimatkalla sanoi rva Jouhela nuhtelevasti:
— Mitä sinä menit sellaista sanomaan!
— Leikillähän minä tietysti… puolustautui Jouhela.
— Sellaisesta leikistä voi helposti tulla tosi, sanoi rouva Jouhela profeetallisesti.
Paria päivää myöhemmin istui hra Jouhela tapansa mukaan avonaisen ikkunan ääressä kaukoputki kädessä ja piti silmällä, mitä laivalaiturin puolella maailmaa tapahtui. Laiva nimittäin laski juuri laituriin.