— No nyt tuli kerrankin Hätylään vieraita oikein rotevasti, ilmoitti hän vaimolleen. Yksi, kaksi, kolme, viisi, seitsemän, kahdeksan, kymmenen… yksitoista henkeä. Kolme herraa, viisi naista ja kolme lasta.
— Siunatkoon! huudahti rouva Jouhela. — Ja Hätylän rouvalla ei ole ruokaa!
— Mistä sinä sen tiedät?
— Hätylän rouva sanoi eilen laiturilla, ettei hänellä ole kuin vähän silakkaa ja perunoita ja puolenkymmentä munaa, niin että hänen täytyy huomenna mennä kaupunkiin. Meillä on muuten melkein sama juttu. Onneksi ei meidän tarvitse pelätä vieraita…
Jouhela istuskeli edelleen ikkunan ääressä. Päivä oli lämmin. Kesäinen tuuli suhahteli rannan puissa.
Äkkiä pääsi Jouhelalta hätäinen mölähdys.
— Mitä nyt? kysyi rouva Jouhela, joka viereisessä huoneessa parsi sukkia.
— Ne tulevat tänne! huusi Jouhela.
— Kutka?!
— Koko Hätylän joukko, vieraineen päivineen!