— Mitä minä sanoin sinulle! huusi rouva Jouhela kauhuissaan. — Nyt ne tulevat meille päivälliselle! Eikä meillä ole mitään…
Rouva Jouhela sai hermokohtauksen.
— Pakoon! huusi Jouhela. — Meidän täytyy paeta!
— Millä? huusi rouva Jouhela itkien. — Etkö kuullut, että täti ja Mari lähtivät meidän venheellä aamiaisen jälkeen Kuhasaareen mustikoita poimimaan!
Hra Jouhela harppaili edestakaisin huoneessa tukkaansa raastaen.
— Tule! huusi hra Jouhela äkkiä. — Me pakenemme ukko Heikkisen venheellä.
Heikkinen on saman saaren toisella rannalla olevassa mökissä asuva ukko, joka kesällä kalastelee ja talvella kutoo verkkoja talollisille.
Jouhela tempaisi toiseen käteensä vaimonsa hatun, painettuaan oman hatun päähänsä, ja tarttui toisella kädellään vaimonsa käsivarteen, huudahtaen:
— Kiiruhda! Ei ole vielä myöhäistä!
Sitten he katosivat karjapolkua myöten metsän suojelevaan helmaan.