Hra Pellervo suostui kuin suostuikin. Kolmen kuun vuokran säästö ei ole vähäksyttävä asia miehelle, jolta äskettäin on »muodon vuoksi» kirjoitetun nimen tähden mennyt puolen vuoden palkkaa vastaava summa.

— No kättä päälle, vanha veikko! huudahti riemastuneena Mattilainen, puristaen hra Pellervon kylmää ja laihaa kättä omalla isolla, pehmeällä, lämpimällä ja hikisellä etutassullaan, niin että vesipisarat tippuivat lattialle. — Saatpa nähdä, että elät täällä kuin herran kukkarossa!

— Niin, ja jos teillä on joitakin asioita suoritettavana täällä kaupungissa, niin minä olen mielissäni voidessani ne hoitaa, ilmoitti kiitollinen hra Pellervo.

— Emme me pyydä muuta kuin että hra Pellervo viitsisi kastella kukat, sanoi rouva Mattilainen.

— Tietysti, huudahti hra Pellervo. — Ja mitä muuten…

— Mitäpäs asioita meillä täällä kesällä olisi, sanoi Mattilainen. — Mutta jos viitsit vähän katsoa maalareitten perään, kun ne tulevat lattioita maalaamaan…

— Mielihyvällä…

— Ja opastat sitä miestä, joka panee uudet tapetit, ja silmäät vähän, että hän laittaa ne kunnollisesti…

— Niin, ja sitten korjataan keittiön hella, mutta eihän se ole kuin muutaman päivän asia… muisti rouva Mattilainen.

Hra Pellervo arveli, ettei hän valitettavasti taida paljonkaan ymmärtää keittiön hellan korjausta, mutta rouva Mattilainen selitti, ettei hänen tarvinnutkaan muuta kuin päästää mies sisään ja sitten katsoa, että ovet tulevat lukkoon, kun työmiehet lähtevät pois.