Mökissä oli ukko. J.U. Joutilas näki heti, että jos oli kysymys ukosta, jolla on hyvää aikaa, niin tässä oli epäilemättä juuri se ukko.
Kesävieras J.U. Joutilas kertoi, että häntä oli neuvottu ukon luo siinä ja siinä asiassa.
— Joo, sanoi ukko.
J.U. Joutilas kysyi, olisiko ukko halukas lähtemään hänelle soutumieheksi onkipaikoille.
— Joo! vastasi ukko epäröimättä.
Joutilas kysyi, tiesikö ukko hyviä onkipaikkoja?
— Joo, ilmoitti ukko sellaisen miehen äänellä, joka on varma asiastaan.
Ja lisäsi sitten vaatimattomasti:
— Jos en minä niitä tiedä, niin sitten ei niitä tiedä kukaan muukaan tässä maailmassa…
Koska siihen ei ollut sen enempää sanomista, niin syntyi sopimus ilman muuta. Ukko istuutui soutajan paikalle, kesävieras J.U. Joutilaan käydessä herrana perään, ukko sylkäisi kouriinsa työtehon lisäämiseksi ja ilmoitti: