— Kyllä se tulee aivan heti vapaaksi… nimittäin sitten kun entiset asukkaat ovat saaneet uuden säilytyspaikan, lohdutti isäntä — toistaiseksi ei niillä vielä taida olla uutta asuntoa…
Mutta silloin sai rouva Yksityinen kohtauksen ja hra Yksityinen ja talon isäntä vetäytyivät hienotunteisesti eteiseen, jättäen rouvan palvelustytön hoitoon, joka viimeksimainittu ei ollut tullut saaneeksi mitään kohtausta.
— Mikäs se tämä ovi olikaan… jassoo! sanoi hra Yksityinen, avattuaan vähän hämillään erään pienen oven, jonka takana nykyajan mukavuus oli. — Mutta eihän täällä voi kääntyäkään!
— Mitäs sitä tarvitsee kääntyäkään — nimittäin siellä, sanoi isäntä. —
Voihan sitä nimittäin kääntyä ennen sinne menoaan… he he…
Isäntä läksi.
»Halituli halituli…», aloitti Aadolfi Iivari Yksityinen, mutta vaikeni samassa.
Hänestä tuntui jotenkuten, ettei hyräileminen ollut tällä haavaa oikein luonnollista.