— Kyllä maalaisten kelpaa, huokasi rouva Ymmyrkäinen usein viime talvena. — Heillä on aina kesäasunto valmiina.
Mutta nyt on virkailija Filemon Ymmyrkäinen myöskin saanut kesäasunnon.
Talviasunnosta hänellä sitävastoin ei vielä ole tietoakaan. Hänen oli pakko muuttaa viime perjantaina, ja hänen huonekalunsa ovat nyt eräässä makasiinissa. Missä hänen perheensä tällä hetkellä on, siitä hänellä ei ole muuta tietoa kuin ettei se ainakaan ole samassa makasiinissa kuin hänen muu irtaimistonsa. Hän nimittäin saattoi perheensä perjantaina puolenpäivän aikaan asemalle, antoi sille siunauksensa, huomautti, että äidillä ja lapsilla on yhtä suuret silmät kuin isälläkin, joten heidän täytyy nyt omin neuvoin lähteä selviytymään olemassaolon taistelusta niinkuin jäniksenpojan Juhani Ahon lastussa, jätti sitten perheensä oman onnensa nojaan jonottamaan pilettiluukun eteen ja juoksi takaisin virastoonsa.
Viime kesänä oli herrasväki Ymmyrkäisellä kesäasunto eräässä hatarassa kalastajamökissä meren saaristossa. Paikka oli autio ja kesä oli kylmä ja sateinen, ja tuuli oli aina yhtä kolea, puhalsipa se mistä päin tahansa. Käsittämätöntä oli Filemon Ymmyrkäisen mielestä, miksi eivät mökin tuhannet luteet kuolleet kylmyyteen, kun koko Ymmyrkäisen perhe, vaikka se oli mahdollisimman lämpöisesti vaatetettu ja söi päivällistä päällystakit yllä, kalistellen lämpimikseen hampaitaan, sittenkin oli nääntyä viluun. Mutta alastomat luteet olivat erinomaisen virkkuja ja toimintatarmoisia. Kaiketikin vaikuttivat niihin virkistävästi ne myrkyt, joilla Ymmyrkäinen koetti ne murhata. Ne olivat vain kuivia nahkoja, Filemon Ymmyrkäisen perheen muuttaessa kesäkuussa kalastajamökkiin, mutta vieraiden lähtiessä takaisin kaupunkiin elokuun lopulla olivat ne pulleita ja kiiltäviä kuin Faaraon lihavat lehmät. Filemon Ymmyrkäisestä tuntuivat ne nyt suorastaan sukulaisilta, koska hän tiesi, että niiden suonissa virtasi sama veri kuin hänen ja hänen perheensä suonissa.
Noustessaan laivaan ja saaren kalastajamökkeineen — Filemon Ymmyrkäinen nimitti sitä Pirunsaareksi, Dreyfusin kärsimyssaaren mukaan — kadotessa lähimmän niemen taa, kohotti Filemon Ymmyrkäinen kätensä ja vannoi kapteenin ja nokinenäisen laivapojan todistajina ollessa selkänahkaa karmivan valan ei koskaan enää kesälaitumelle merensaareen tullakseen.
Maaliskuussa ryhtyi Filemon Ymmyrkäinen puuhaamaan itselleen uutta kesäasuntoa. Oikeastaan ei siitä kuitenkaan ollut hänelle itselleen niin paljon puuhaa kuin kaikille muille. Hän kirjoitti kaiken kaikkiaan vain yhden kirjeen, ja hänen tyttärensä sai sitten kopioida sitä tarpeen mukaan kaikki iltapäivät ja sunnuntai-aamupäivät. Tämän kirjeen ansiota kai olikin, että nuori neiti Tuulikki Ymmyrkäinen, joka tähän saakka on ollut luokkansa etevimpiä, nyt sai ehdot kahdessa aineessa.
Kirjeessä pyysi Filemon Ymmyrkäinen kirjeen saajaa joko sukulaisuuden, tuttavuuden, kristillisen rakkauden tai yhteisen jakamattoman isänmaamme Suomen kansalaisuuden nimessä ryhtymään pikaisesti sellaisiin toimenpiteisiin paikkakunnallaan, että Filemon Ymmyrkäinen saisi kesäasunnon itselleen ja perheelleen. Hra Ymmyrkäinen huomautti nimenomaan, ettei hänellä enempää kuin hänen perheelläänkään ollut minkäänlaisia vaatimuksia, koska sekä hän että hänen vaimonsa ovat Pohjoismaiden vaatimattomimmat ihmiset.
Filemon Ymmyrkäinen ilmoitti ainoastaan tahtovansa, että kesäasunto on luonnonihanalla paikalla. Että paikka on terveellinen ja että läheisyydessä kasvaa humiseva männistö. Että asunto on siistissä maalaistalossa. Että siinä talossa on hauskat, ilmavat ja valoisat huoneet. Että isäntäväki on ystävällistä, hupaista ja kohteliasta. Että talo on Päijänteen tai Saimaan tai jonkin muun komean ja arvokkaan sisäjärven rannalla. Että laivalaituri on 200 metrin päässä. Että posti saadaan joka päivä. Että järvessä on paljon kaloja. Että kesävieraiden käytettävissä joka hetki on kevyt, vakava, vuotamaton ja hyvässä maalissa oleva vene. Että talosta saa kaikki taloustarpeet. Että kesävieraille lämmitetään sauna eri iltoina kuin talonväelle. Että talon takana on vuori, joka suojelee pohjoistuulelta. Että vaihtelevaa ja hyvänmakuista ruokaa on runsaasti. Ettei lehmissä ole nystyrätautia. Että talosta saa miehen soutamaan, milloin halutaan, ja hevoskyydin, milloin tarvitaan. Että hinta on mahdollisimman huokea, ja että eräät muut seikat, joita vielä oli lueteltu kaksi postiarkin sivua, tarkoin otetaan huomioon.
Filemon Ymmyrkäisen kirjeet tulivat maanvaivaksi kautta maan. Sen näkee siitäkin, että hän osti markan postimerkkejä arkeittani ja että häneltä meni postimerkkeihin kolmattasataa markkaa. Mutta kesäasuntoa hän ei saanut, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään vaatimuksia. Useat niistä, joille Ymmyrkäinen kirjeensä lähetti, olivat ymmärryksensä ja älynsä puolesta sillä tasolla, että todellakin ryhtyivät kuulustelemaan hänelle asuntoa, vaikka turhaan. Mutta jotkut kuittasivat asian hävyttömällä postikortilla, jollainen teki aina ikävän vaikutuksen Filemon Ymmyrkäiseen.
Eilen meni Filemon Ymmyrkäinen ostoksille erääseen automobiililiikkeeseen. Hän ei kuitenkaan ostanut autoa, vaan kaksi sellaista pakkilaatikkoa, joissa autot tulevat ulkomailta. Onko lukija sattunut näkemään sellaista? Ne ovat kuin pieniä taloja, sellaiset laatikot, ja kaksi sellaista, asettipa ne sitten päällekkäin tai vierekkäin, riittää kyllä kesähuvilaksi Filemon Ymmyrkäisen perheelle. Hän lähettää laatikot huomenna Savoon ja hälyttää sitten perheensä kokoon.