— Kiitos, riittää jo! vastasi Lilli kulta.
— Mutta herra Kippura ottaa varmaankin lisää! kehoitti rva Pöhkönen.
— Kyllä, kiitos! vastasi Jussi Kippura iloisesti.
Mutta silloin tempaisi hra Pöhkönen raivostuneen näköisenä mansikkatuohisen käteensä, kaatoi koko sen sisällyksen lautaselleen, kaaputtaen viimeisetkin marjat sen pohjasta lusikalla irti, kaatoi kannusta kaiken kerman ja sokeriastiasta kaikki jauhosokerin mansikoitten päälle ja alkoi kiusallisen hiljaisuuden vallitessa vihaisen näköisenä lusikoida mansikkavuorta suuhunsa.
MOOTTORI
J.U. Viiriäisen moottorivene oli vihdoinkin laiturin kyljessä, uutena ja miellyttävänä. Viiriäinen oli antanut siitä kaikki rahansa ja vekselin.
Aamiaisen syötyään sanoi hra Viiriäinen:
— Menen veivaamaan moottorin käyntiin ja teen koematkan kaupunkiin.
— Lupaatko, ettet hukuta itseäsi? kysyi rouva Viiriäinen, riippuen hra
Viiriäisen kaulassa.
— Lupaan! vastasi hra Viiriäinen.