Hän ojentautui pitkälleen sohvalle, nostettuaan kapsäkkinsä hyllylle, naurahti vielä kerran ja vaipui unenhorroksiin.
Juuso Tuiterilla ei ollut oikein selvää käsitystä siitä, kuinka kauan hän oli nukkunut, kun hän heräsi siihen, että joku astui sisään.
Tulija oli rautatievirkamies, asemapäällikön vormussa. Asemapäällikön kasvoilla oli ystävällinen hymy, kun hän kysyi:
— Tekös se älysitte huutaa, että tämä vaunu irroitetaan junasta?
Juuso Tuiteri naurahti ja sanoi:
— Niinpä kyllä.
Ja asemapäällikkö naurahti hänkin ja ilmoitti:
— Hyvin se teidän kepposenne onnistuikin. Junamiehet luulivat, että vaunu todellakin oli jätettävä tälle asemalle, ja irroittivat sen junasta!
Juuso Tuiteri hyppäsi pelästyneenä, tukka pörrössä, ikkunaan, pisti päänsä ulos ja näki, että vaunu seisoi yksin raiteilla, ja juna oli mennyt menojaan.