— Mistäs minä nyt saan sen 200 markkaa täyteen? ajatteli Yksityinen.
— Kilikili!
— »Kilikili!» matki Yksityinen ähkäisten ja aikoi ovea avatessaan sanoa kovat sanat, mutta tulija oli vanha vahtimestari, jonka hän tunsi, ja joka lempeästi hymyillen pyysi anteeksi tekemäänsä häiriötä ja esitti sen seuran jäsenmaksukuitin, johon Yksityinen kuuluu.
— Se olisi se entinen 35 markkaa, lausui vanhus hymähtäen.
I. Yksityinen puri huultaan — alahuultaan — ja harkitsi, eikö tällainen erä olisi oikeastaan menevä talousrahoista, mutta arvattuaan, ettei uskottu palvelija olisi samaa mieltä, kävi hän »Kotilääkärillä», jonne sen jälkeen jäi 45 mk.
— Kiitos! Siellä taas satelee, he he… hyvästi! sanoi vanhus, nyökäyttäen ystävällisesti ja puolittain tuttavallisesti päätään ja poistui.
Seuraavan asiakkaan päätti Yksityinen ajaa armotta tiehensä, mutta seuraava asiakas oli hyvin pikkuinen lapsi — Yksityinen ei ollut oikein selvillä siitä, oliko se poika vai tyttö — joka ojentaen tilauslistan sopersi:
— Tetä kiltti tilaa joululehtiä!
Yksityinen ei ole mikään peto ihmishaamussa, vaikka onkin päättänyt puskea itsensä varakkaaksi mieheksi. Hän tilasi 15 markan joululehdet ja maksoikin ne samalla, etteivät ne lankeaisi maksettavaksi sellaisena aikana, jolloin hänellä ei ole yhtään rahaa.
Kolmekymmentä markkaa oli sittenkin vielä »Kotilääkärin» tallessa.