Simo ajatteli, että kun on kerran poikennut totuuden tieltä, niin samapa se, vaikkapa laskettelee valheen latua vähän pitemmänkin matkan. Nyrjähtäminen on kovin vähäpätöinen, jokapäiväinen ja mielenkiinnoton tapaturma. Parempi on mainita sellainen, joka on omiaan herättämään osanottoa. Ei ole koskaan pahitteeksi herättää osanottoa pankkimiehissä.
Tähänkin tulokseen pääseminen vaati Simolta vain sekunnin ajatusaikaa.
Hänen aivonsa työskentelivät ihmeteltävästi.
— Loukkautui tuolla asemalla laiturin reunan ja vaununportaan väliin… luiskahdin portaalta ja olin pudota junan alle, mutta pelastuin kuitenkin.
— Vai niin, sanoi Penninen päätään pudistellen. — Täytyy olla hyvin varovainen liikkuvasta junasta hypätessä. Siinä voi helposti menettää henkensä. No, hyvästi nyt!
Simo Tuhkapää tunsi tyytyväisyydellä, että hänen oli onnistunut herättää myötätuntoa Pennisessä, ja päätti kirjoittaa sen huomisen paperin 300 mk suuremmaksi kuin ensin oli aikonut. Olipa oikeastaan hyvä juttu, että irtosi tuo kengänkorko.
Samana iltana istui Penninen muutamain tuttavainsa kera illastamassa
Grillissä.
— Minä näin kun yks akka oli päivällä jäädä raitiovaunun alle, kertoi eräs seurasta.
Keskustelu siirtyi hetkiseksi tapaturmiin.
Penninen kertoi, että se Simo Tuhkapääkin oli ollut pudota junan alle.
— Se on tietysti ollut päissään, arveli joku, ja joku toinen sanoi, että se on tainnut ruveta ryyppäämään, ja kolmas, joka oli pankkimies, niinkuin Penninenkin, vaikka eri pankista, lisäsi, että miten lie senkin miehen asiat. Kovin paljon sillä on vekseleitä.