— Anteeksi, onko se kauppias Paksupää? kysyi Joh. W. Ovela ääntään muuttaen.
— Kyllä, kuka puhuu?
— Hyvää iltaa, herra Paksupää! sanoi Joh. W. Ovela. — Tämä on kauppaministeri.
— Ah, hyvää iltaa, herra ministeri! huudahti kauppias Paksupää. — Mikä tuo minulle kunnian…?
— Tahdoin vain toivottaa herra Paksupäälle yhtenä huomattavimmista suomalaisista liikemiehistämme hauskaa joulua, sanoi hra Ovela nopeasti.
— Kiitoksia, kiitoksia paljon, herra ministeri… (Joh. W. Ovela näki hengessä, kuinka Paksupää raapi jalallaan ja pokkuroi puhelinkoneensa edessä, ja hänen oli tuiki työlästä olla purskahtamatta nauruun)… saan toivottaa samoin herra ministerille hyvää ja rauhallista joulua…
Suljettuaan puhelimen nauroi Joh. W. Ovela kauan ja kovalla äänellä. Olisi sanomattoman koomillista kuulla Paksupään ensi kerran tavattaessa kerskailevan hienoilla joulutervehdyksillään.
Sitten soitti hän talonomistaja Muuriselle:
— Hyvää iltaa, tämä on pääministeri, anteeksi, että häiritsen näin jouluaattona…
— Voi, ei toki mitään, ei toki mitään, herra pääministeri, eihän se nyt toki mitään, huusi Muurinen.