Ville riisuutui.
Silloin koputettiin ovelle.
Jussi Punnus lykkäsi puolialastoman joulupukin kylpyhuoneen ovesta sisään ja nakkasi pöydälle nostetun pitkäpartaisen naamion hänen perässään. Sitten avasi hän huoneensa oven, joka johti ruokasaliin.
Häntä pyydettiin puhelimeen.
Kun hän palasi takaisin, niin koputti hän kylpyhuoneen ovelle ja huusi:
— Minun täytyy heti juosta konttoriin tärkeän asian tähden. Minä viivyn korkeintaan puoli tuntia. Minä panen kamarini oven lukkoon, ettei tänne kukaan tule. Minä tulen heti takaisin.
Jussi Punnus meni. Ville koetti päästä ulos kylpyhuoneesta, mutta lukko oli mennyt epäkuntoon. Se oli jo joskus ennenkin mennyt epäkuntoon, niin ettei sitä saanut auki kuin ulkoapäin.
— Minä tulen heti takaisin! huusi Jussi Punnus rouvalleen. — Kukaan ei saa mennä minun huoneeseeni, ennenkuin minä tulen takaisin. Minä tulen heti takaisin!
Jussi Punnus ei tullut heti takaisin. Hän törmäsi kadulla yhteen raitiovaunun kanssa ja meni tiedottomaksi, ja poliisi vei hänet kirurgiin.
Ville Vuohelaiselle tuli ensin ikävä. Sitten tuli hänelle nälkä. Sitten tuli hänelle vilu. Hänellä ei nimittäin ollut käytettävänään muita verhoja kuin liinavaatteet ja joulupukin naamio.