— Miksi sinä tämän teit? kysyi rouva Pursula uhkaavasti.

— Siksi, että minä tarvitsen sen idiootin, Tikkisen, nimeä lainan uudistukseen, ilmoitti hra Pursula äänellä, joka ei sietänyt vastaväitettä. — Mutta kyllä minä peruutan kutsun, jos sinä otat hoitaaksesi sen lainan!

— Tarkoitatko sinä, että sinä yksin pidät huolen kaikista asioista…?

— Ainakin tuloista… sinä kyllä osaat pitää huolen menoista.

— Eikö naisen ja perheenäidin työ kotona ja kodin hyväksi ole minkään arvoinen…?

J.n.e.

Pienen perhetoran jälkeen palautui sopu ja yhteisymmärrys sillä pohjalla, että Tikkiset ovat kerrassaan ikävää väkeä, Tikkinen itse tavattoman suuri aasi ja rouva Tikkinen narrimainen kana, jolla ei ollut makua eikä hyvää aistia enempää kuin papualaisella kyökkikarhulla, ja joka epäonnistuneilla puvuillaan aiheutti vatsanväänteitä ympäristössään.

Uudenvuoden aattona tulivat Tikkiset lupauksensa mukaan, ja Pursulat ottivat heidät avosylin vastaan, ja rouva Pursula huusi rouva Tikkisen uudesta hatusta, että se oli »shikk» ja hänen uudesta iltapuvustaan, että se oli »sarmaant», ja pyysi sitten anteeksi, että hänen täytyi hetkiseksi poistua, ja juoksi keittiöön nauramaan ja potkimaan ja kertomaan piioille, ettei hän ole elämässään nähnyt sellaista kuvatusta kuin rouva Tikkinen uudessa hatussaan ja leningissään, ja juoksi sitten takaisin saliin ihailemaan rouva Tikkisen uutta pukua ja kysyi, oliko se tilattu suoraan Parisista, vai joko Helsingissä todellakin osataan valmistaa jotakin niin ihanaa.

Hra Pursula painoi hra Tikkisen istumaan mukavimpaan nojatuoliin ja sanoi, että on niin hauskaa jutella kaikessa rauhassa viisaan ja teräväpäisen miehen kanssa, ja ajatteli itsekseen, että eikö Tikkinen mahtanut koskaan edes peilistä huomata, miten tavattoman tylsännäköiset silmät hänellä oli.

Rouva Tikkinen sanoi rouva Pursulalle, että tässä uudessa muodissa on se ikävä puoli, että se salasi vartalon todelliset muodot, mihin rouva Pursula huomautti, että se on monelle juuri eduksi, jolloin rouva Tikkinen kysyi, mitä hän tarkoitti ja rouva Pursula huudahti, ettei hän suinkaan tarkoittanut rouva Tikkistä, ja hra Tikkinen tuli levottomaksi, kun Pursula alkoi vängätä puhetta nykyiseen kireään raha-aikaan.