OMPELUSEURASSA
— Me olemme perustaneet ompeluseuran, ilmoitti rva Siviä Tattari miehelleen Eenokki Tattarille.
— Vai niin, vastasi Eenokki Tattari ja luki edelleen lehteään.
Siviä Tattari oli odottanut, että miehensä sanoisi: »Ketkä 'me'?», mutta kun Eenokki Tattari ei sitä kysynyt, niin jatkoi Siviä Tattari:
— Ompeluseuraan kuuluvat minä ja rouva Tuiska ja rouva Johansson ja rouva Lepponen ja rouva Haalea ja neiti Narukatkes…
— Häh? kysyi Eenokki Tattari, kohottaen päätään.
— Mikä se neiti oli?
— Neiti Narukatkes, toisti rouva Tattari. — Mitä sinä irvistät? Eikö se ole yhtä hyvä nimi kuin joku toinenkin? Yksi voi olla Tattari — ei se nyt sekään mikään fiini nimi ole, vaikka on sukusi ikivanha nimi — ja toinen voi olla Narukatkes. Neiti Narukatkes on erittäin ylevä ihminen ja kotoisin Pohjanmaalta…
— Sen minä kyllä uskon, mutisi Eenokki Tattari. — Jos on kotoisin Pohjanmaalta ja neiti ja nimeltään Narukatkes, niin ei ihminen voi muuta olla kuin ylevä!
— Ompeluseura kokoontuu ensi kerran meillä, jatkoi rouva Tattari.