Uninen talo hämyssä yön.
Punainen seinä hämyssä yön
vihreän humalan huntuhun hukkuu.
Aitassa armas nukkuu.
Hiljaa, varpailla hiipien käyn,
kuistin varjosta ovelle käyn.
Portaalle putoaa pihlajan lunta…
Armahin näkee unta:
päivä on sammunut metsän taa, suuren ja kaunihin metsän taa, kaivattu kulkija tulee jo tuolla kasteisten niittyjen puolla.
ONNELLINEN HETKI
Keskiyöllä havahdun raskahasen tuoksuhun. Keinuu eessä ikkunan oksat pihlajan.
Yllä taivaan holviston
kummallinen kuulto on.
Poskeheni koskevat
arat suortuvat.
Ja ma sydän säikkyen värisen ja värisen. Tuuli tuskin tuntuen laskee uutimen.
KUU PAISTAA
Kuu paistaa kukkulan takaa, puut tummat varjoja luo, tien yli ne pitkinä makaa, ei peljätä tummuus tuo.
Me kahden kuljemme lehtoon,
kylä jäänyt jo kauas on.
Ah aina me tullessa ehtoon
näin painumme varjohon.