Ei ääntämme kenkään kuulle, yö mykkä se suojaa näin. Kuu kulkevi puulta puulle yli latvain väriseväin…
UNET KAUNIIT
Joka yö on huumetta täynnä, unet kauniit elpyvät uudestaan. Kun armaan askele soipi — unet elpyvät uudestaan.
Ja varjot himmehin sormin
ne kiertävät tähtiä ympäri pään.
Ja lämmin, lempeä käsi
on kiertynyt ympäri pään.
Kuin raskas kämmekän tuoksu
yön henkäys huulia koskettaa.
On sammal murtunut alla.
Joku huulia koskettaa…
ARMAHIN MUISTO
Hakapolkua kuljimme — juuri oli juhliva juhannuskuu. Suven kauneus oli niin suuri ja niin tuoksuva tuomipuu.
Pyhä sattuma salattuna.
sydänyön oli suloihin:
tuli aamu, ja suutelon puna
paloi poskella kummankin.
Mitä aattelen — aina palaan tähän muistohon armaimpaan ja käydä, ja käydä ma halaan taas kanssasi polkua haan!