MAARIANKÄMMEKKÄ
Oi kukkani, oi maariankämmekkäin, sun miksi katkoi ani armas käsi, mi viihtynyt on kerran vierelläin yön yhden, huumaten mua myrkylläsi? Oi kukkani, oi maariankämmekkäni!
Oi kukkani, oi maariankämmekkäin,
salainen synti muodoks muutettuna,
miks sentään suutelen sua vielä näin,
ja miksi hurmaa vielä huultes puna?
Oi kukkani, oi maariankämmekkäni!
Oi kukkani, oi maariankämmekkäin, elämän ehtoo eteen ennättäypi. Suloinen satu: julma ystäväin kuin vieras vierelläni vielä käypi — Oi kukkani, oi varjo-ystäväni!
PITKÄ ILTA
SMORZANDO
Syksyiltaan himmeään ikkunani aukaisen. Tuuli mielin murheisin taittuu latvaan poppelin vilunkeltaisen.
Näin jo kaukaa sammuvan
tulen ruusunpunaisen…
Halki usvan kostean
väsyneenä tuijotan,
mitään vuota en.
Jossain kastepisarat putoo helmin raskahin. Haavoittunut perhonen keinuu yli kukkien siivin raukehin.