Ei yhtään iltaa kolmessa kuukaudessa Ida halunnut valvoa. »Fedran» vuoksi hän ilman muuta valvoi 12 1/4:een asti. – — —
Minulla, jolle elämä on vain henkeä, on vaimo, joka ajattelee pukuja ja hattuja, muoteja ja värejä, mieltyy niihin ja iloitsee niistä. Aivan kuin muutkin!» —
Ida Aalberg ja vapaaherra Uexküll-Gyllenband olivat lähteneet matkalle huhtikuussa. Vapaaherra oli maailmankatsomukseltaan täysi ateisti eikä antanut mitään arvoa kirkolliselle vihkimiselle. Suomessa herätti, kuten esim. näkee Bergbomien kirjeenvaihdosta, tämä vapaa suhde paljon pahaa verta, ja Ida Aalberg tunsi matkallaan, ainakin toisinaan, elävänsä alennustilassa. Ristiriitaisuuksien johdosta, jotka aiheutuivat siitä, että matkatoverien suhteella ei ollut yhteiskunnan pyhitystä, vapaaherra kirjoitti päiväkirjaansa:
»Rakkaani.
Sinä et sittenkään ole niin vapaa kuin luulin.
Se aiheuttaa muutoksen koko asemassani.
Rakastan sinussa sitä, mikä on suurta ja vapaata, en sitä pientä ja epävapaata, mikä sinua sitoo.
Minun pitää tehdä sinut vapaaksi rakkauteni avulla.
Rakkautemme pitää vapauttaa meidät —; sen täytyy yhdistää meitä vapautemme avulla; mutta se ei saa sitoa meidän vapauttamme.
Minun tieni on seuraava: