[9] Kaarola Avellan on kertonut, että Ida myöhemminkin, koska tiesi itsellään olevan verraten leveän suun, koetti puhua »supukkasuulla».
[10] Julia Blåfieldille, joka tiedusteli syytä, miksi Ahlberg nimi muutettiin Aalbergiksi, näyttelijätär on kertonut tehneensä sen siksi, että Suomalaisessa teatterissa oli ollut toinen samanniminen henkilö. Tämä selitys ei pidä paikkaansa: Axel Ahlberg liittyi teatteriin vasta pari vuotta nimenmuuton jälkeen.
[11] Bruno Böökin sanotaan harjoituksissa pilkanneen entistä morsiantaan huutamalla tavan takaa saksalaisen »ach» huudon säestykseksi Ida Aalbergin käyttämille interjektsioneille.
[12] Ibsenin päivällisillä, kertoi Vasenius, moitti August Lindberg Sonnenthalin Hamletia liiasta huutamisesta. Vasenius vastasi: »Luulen uskaltavani väittää, että Shakespearea ei voi esittää huutamatta», johon Lindberg: »Protesteeraan näyttelijäammatin nimessä.»
[13] Kiihkoruotsalainen »Helsingfors» lehti sentään piti ylläolevaa tunnustusta liian suurena ja kirjoitti »Dagbladin» arvostelun johdosta vastalauseen otsakkeella: »Iljettävää fennomanian imartelemista» soimaten »Helsingfors Dagbladia» siitä, että tämä Ida Aalbergin vuoksi, jolla sentään lienee ollut yhtä ja toista opittavaa, kuten lehti sanoi, oli unohtanut »ne tunnustetut, ensiluokkaiset näyttämötaiteilijat, joiden on nähty esiintyvän ruotsalaisella näyttämöllämme».
[14] Ida Aalbergin myöhäisemmän vakuutuksen mukaan Emilie Bergbom jo ensi tapaamassa 1874 oli vaikuttanut tutkivalta ja epämiellyttävältä lapselliseen teatteriin pyrkijään.
[15] Björnsonin tendenssinäytelmä, jossa runoilija vaatii mieheltä yhtä suurta puhtautta kuin naiseltakin. Svava on siinä naispuolinen pääosa.
[16] Kirjeessään 3.XII.1883 Ida Aalberg kertoo Bertha Forsmanille olleensa muutamien Björnsonin läheisinten ystävien seurassa, kun tämä luki »Yli voimain» näytelmänsä. »Oli kuin koko tunturi olisi tullut ylitsemme ja murskannut meidät. Hän oli itsekin niin mielikuvituksensa lumoissa, että vain vaivoin kykeni hallitsemaan itseään.» —
[17] Runon sulosta ei suorasanainen käännös antaisi aavistustakaan. Siinä kerrotaan Tuhkimosta, joka haltian armosta pääsi tanssiaisiin hoviin ja johon prinssi rakastui. Hän katosi yhtäkkiä, mutta häneltä jäi toinen kenkä, jossa oli nimikirjaimet I ja A. Niiden avulla voi rakastunut prinssi löytää kengän omistajan, joka silloin on kohoava kuninkaalliseen arvoon ja vaatimattomuudeliaan, kauneudellaan ja loistollaan tulee hän, matalan majan lapsi, tuottamaan paljon iloa.
[18] Kesällä 1885 Suomessa Venäjän keisarinnalle annettiin lahjaksi vene. Se tehtiin monin juhlallisuuksin. Ida Aalberg tuli kotimaahan ja oli mukana lahjaa jätettäessä. Hän ei kuitenkaan, kuten Neiglick häijysti ennustaa, ollut uimapuvussa, vaan esiintyi lausujana keisarillisille.