[19] On todennäköistä, ettei Ida Aalberg ollut mistään oppinut näitä sanoja, ne ehkä olivat muodostuneet Rossin opetuksien perustuksella. 1889 hän Lauri Kivekkäälle kirjoittamassaan kirjeessä siteeraa rva de Staëlia, jota hän siihen aikaan luki saksalaisena käännöksenä ja jonka kirjasta sanoi löytäneensä sanat: »Olemisen ainoana tarkoituksena on tehdä itsensä arvolliseksi kuolemattomuudelle. Onni ja onnettomuus ovat vain keinoja tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi.»
[20] Politiken, Edvard Brandesin lehti, julkaisi vasta syyskuussa 1885 kirjoituksen, jonka »det unge Finlands talentfulde Kritiker», »nuoren Suomen kyvykäs arvostelija», Hjalmar Neiglick, oli keväällä Ida Aalbergin suositukseksi lähettänyt.
[21] Nimien suomalaistuttaminen, joka nykyisin on yleisimmin tapahtunut Snellman-päivänä, ei ollut J.W. Snellmanin mieleen. »Vai niin, maisterikin on muuttanut isänsä nimen», ärähti hän kiivaasti eräälle 1876 nimensä muuttaneelle. »Ei, herra senaattori, muutin vain omani», tämä vastasi.
[22] Todennäköisesti Ida Aalberg oli Kööpenhaminassa nähnyt jonkun »Erotaan pois» esityksen. Hänen Tanskassa ollessaan kappaletta siellä esitettiin.
[23] Ibsenistä tiedetään mainita, ettei hän ollut tarkka siihen nähden, miten hänen draamojansa käännettiin muille kielille. Bergbomilta hän kuitenkin vaatii, että Hedda Gabler-käännöksen on oltava »kultiveerattua ja luonnollisia puhekieltä» eikä »kankeata kirjakieltä». »Edellytän, että suomessakin tehdään ero noiden kahden välillä», hän sanoo.
[24] Duse tuli vähäistä myöhemmin, mutta hänen menestyksensä Skandinaaviassa ei koskaan tullut kovin suureksi; hänen myöhempi käyntinsä Tukholmassa muodostui melkeinpä fiaskoksi.
[25] »Elinan surmia» esitettiin kiertueella Harald Molanderin muovailemana laitoksena, jossa Kirsti oli vielä paljon keskeisempi henkilö kuin Numersin draamassa.
[26] Vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin oikea käsi kuuluu olleen viallinen. Hän kirjoitti niin vaikeata käsialaa, ettei Ida Aalberg osannut sitä aina lukea. Senvuoksi Ida Aalberg sai joskus kopioida miehensä ajatustuotteita — tai ehkä vapaaherra saneli parhaita keksintöjään vaimonsa elämänohjeiksi ja opetukseksi. Tässä tyypillinen näyte vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin nuoruudenfilosofiasta ja samalla Ida Aalbergin tavasta kirjoittaa saksankieltä:
»Ûber praktische Lebensführung.
Thesen.