— Siitä ei tule mitään, sillä minä en ole iässäni tanssinut, ja nyt on kai liian myöhä ruveta opettelemaan, vakuutti Ruth.
— Vietetään sitten hiljaiset häät, ilman tanssia ja ilman viinaa, sanoi Reino naurusuin. — Niin, kolmen kuukauden päästä sinä olet siis minun vaimoni.
Nuorten hääpäiväksi oli määrätty heinäkuun 13 päivä, heidän satumaahan tulonsa vuosipäivä.
XVII
Ensimäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen, kun Ruth ja Reino kahden taas kävelivät käsi kädessä mahtavien puiden alla, virkkoi Ruth, katsellen loistavilla silmillään sulhoaan:
— Onkos poikani nyt niin kiltti ja kertoo taas muinaisesta elämästämme, niinkuin viikolla lupasit!
— Kyllä, mutta anna kun minä ensin katselen sinun silmiäsi. Silmäs loistaa anna, niiden säihkyä suo, ne onnea, riemua, autuutta luo! Oi Ruth, sinun silmäsi kauniit ja kalliit! Kuinka minä sinua rakastan! Sinun silmiäs' minä oikein jumaloin. En koskaan voi niitä tarpeekseni ihailla. Miten silmät voivatkaan olla noin lumoavat! — Annas kun katselen niitä vielä vähän, vielä hiukan. — Ja sitten eräs soma tehtävä…
— Joko nyt olet kylläinen? kysyi Ruth viehkeästi.
— Eivät minun silmäni koskaan tule kylläisiksi sinun silmistäsi, eivätkä huuleni sinun huulistasi, mutta täytyyhän sitä aikuisen miehen pitää itsensä kurissa. Ja nyt en katso sinuun ollenkaan koko kertomukseni aikana. Anna kuitenkin kätesi käteeni, niin osaan kertoa paremmin.
He istuutuivat puun alle, ja Reino kertoi: