Silloin hätääntyi neito, hän pelkäsi kuumeen taas tulevan ja pyyhki kylmällä veteen kastetulla pyyhkeellä sairaan otsaa ja puhui lempeitä sanoja kuin morsian sulholleen.
Kun Klemens vähän ajan kuluttua katseli rauhallisesti Gunhildia, näki hän, että tyttö halusi pyytää tai kysyä jotakin erikoista, jota hän ei kuitenkaan näyttänyt tahtovan uskaltaa esittää. Äkkiä, aivan kuin tuuma olisi vast'ikään syntynyt nuoren miehen päässä, Klemens sanoi haluavansa tulla heidän kanssaan Karthagoon.
Voi kuinka Gunhild iloitsi noista sanoista. Hän oli jo aikoja sitten halunnut pyytää nuorukaista muuttamaan heidän mukanaan, mutta ei ollut rohjennut esittää tällaista pyyntöä. Nyt hän ei oikein tietänyt, miten hän olisi osoittanut iloaan. Heti riensi tyttö ilmoittamaan siitä isälleen.
— Ethän sinä vain aikone tuota roomalaista mieheksesi? kysyi isä epäillen.
— Miksikä en, hänhän on ylhäinen roomalainen, vanhaa patriisisukua. Ei kai isällä voi olla mitään syytä hävetä sellaista vävypoikaa. Ja onhan eduksi, että sinun perheeseesi ja valtakuntaasi tulee joku oppineempikin mies, selitti tytär toimessaan.
Eihän siinä mikään auttanut, päällikön täytyi myöntyä.
Kahden päivän perästä oli vandaalien laivasto valmiina purjehtimaan eteläistä kotia kohti. Laivat olivat täynnä kaikellaisia Rooman aarteita. Mutta päällikön laivassa oli Gunhildin mielestä kalleimpana aarteena roomalainen nuorukainen, joka toipuvana potilaana makasi purppurakatoksen alla. Neito oli aina nuorukaisen seurassa, heillä oli niin paljon toisilleen puhuttavaa, ja nopeasti kului purjehdusmatka yli sinisen Välimeren.
Terveeksi tultuaan alkoi Klemens opettaa Gunhildille kristinoppia, ja tyttö oli niin vastaanottavainen, että hänet pian kastettiin, jolloin hän sai nimekseen Maria.
Pian Klemens oppi vandaalien kielen, ja silloin hän otti elämäntehtäväkseen noiden raakojen ryöstäjien opettamisen. Hänelle se onnistuikin paremmin kuin hänen edeltäjilleen, sillä Klemens oli kaunopuhuja, joka ymmärsi koskettaa heidän sielunsa oikeita kieliä.
Näin tuli Klemensistä vandaalien apostoli ja piispa, ja hänen uskollisena toverinaan oli ihana Maria.