Kuten näemme, Kantin mielipide on, että ikuisen rauhan aate on velvoittava, ja hän kuvittelee sellaista olotilaa, jossa kaikki ihmiset ovat maailmankansalaisia ja elävät rauhassa keskenään.
Suomentaja.
IKUISEEN RAUHAAN
Voiko tätä erään hollantilaisen majatalon kilvessä ollutta otsaketta, johon kilpeen oli maalattuna hautausmaa, soveltaa ihmisiin yleensä, vaiko erikoisesti valtionpäämiehiin, jotka eivät koskaan väsy sotiin, tai ehkäpä sittenkin vain filosofeihin, jotka näkevät unta tuosta suloisesta tilasta, se jääköön ratkaisematta. Mutta ainakin tahtoo tämän kirjoittaja pitää sovittuna, että koska käytännöllinen politikko kerran on tietopuoliseen politikkoon nähden sillä kannalla, että hän suurella itsetyytyväisyydellä arvostelee jälkimmäisiä kouluviisaaksi, joka ei asiallisesti sisällyksettömillä aatteillaan voi tuottaa mitään vaaraa valtiolle, sen lähtökohtana kun hänen mielestään on pidettävä kokemusperusteita, kouluviisaaksi, jonka saattaa antaa heittää vaikka kaikki yksitoista keilaansa samalla kertaa, maailmaatuntevan valtiomiehen tarvitsematta silti välittää siitä, niin viimeksimainitun olisi kiistankin sattuessa edellisen kanssa meneteltävä sikäli johdonmukaisesti, ettei hän vainuaisi valtiota uhkaavaa vaaraa toisen onnenkaupalla uskaltamien ja julkisesti esiintuomien mielipiteiden takana. Ja tämän clausula salvatorian jälkeen uskaltaakin kirjantekijä nimenomaan luottaa siihen, että hän on täten parhaalla tavalla suojattu kaikilta pahansuovilta tulkinnoilta.
ENSIMMÄINEN OSA
SISÄLTÄVÄ ALUSTAVAT MÄÄRITYKSET VALTIOIDEN VÄLISTÄ IKUISTA RAUHAA VARTEN
1. "Rauhansopimukseksi älköön tunnustettako sellaista, joka on tehty salaisella tarkoituksella varata samalla aihe vastaiseen sotaan."
Tuommoisena se näet olisikin pelkkä aselepo, vihollisuuksien lykkäys, eikä rauha, joka merkitsee kaikkien vihollisuuksien lakkaamista ja jonka lisäliitteenä käsite ikuinen on jo epäilyttävää liikasanaisuutta. Olemassaolevat vastaisen sodan syyt, vaikkapa ne ehkä päätöstä tehtäessä olisivatkin vielä tuntemattomia rauhanrakentajille itselleen, tekee rauhansopimus kaikki tyhjiksi, olipa ne sitten kaivettu vaikka arkistojen todistuskappaleista kuinka terävällä urkintataidolla tahansa. Sellaisten vanhojen, pikimmiten tulevaisuudessa harkittaviksi aiottujen vaatimusten tai pyyteiden varaaminen sopimukseen (reservatio mentalis), joiden mikään kohta ei voi päätöstä tehtäessä tulla puheenalaiseksi, koska molemmat puolet ovat liian uupuneita jatkaaksensa sotaa, ja joiden takana vielä on paha tahto käyttää ensimmäistä suotuisaa tilaisuutta tähän tarkoitukseen, kuuluu jesuiitta-kasuistiikkaan ja on hallitsijain arvoa alentavaa, samoin kuin taipuisuus moisiin ajatusjohteluihin on heidän ministeriensä arvolle sopimatonta, jos asiaa arvostellaan semmoisena kuin se itsessään on.
Jos taas valtioviisauden valistuneiden käsitteiden mukaisesti valtion todellinen kunnia nähdään vain vallan alituisessa suurenemisessa keinoilla millä tahansa, silloin kyllä käyttämämme arviointi vaikuttaa koulumaiselta ja pedanttiselta.
2. "Minkään valtion älköön sallittako perinnän nojalla, vaihtamalla, ostamalla tai lahjaksi hankkia omakseen toista omintakeista valtiota (pientä tai suurta, mikä on tässä yhdentekevää)."