Hän jäi vielä ovelle seisomaan, kun Lauri reippain askelin kulki porstuan poikki ja katosi portaisiin. Hän ajatteli, että hänen pikku Lauristaan vielä voi tulla kelpo työmies. Rehellinen hän ainakin on ja hyvä kuin kulta. Ja hän siunasi sydämmessään niitä hyviä ihmisiä, jotka osoittivat ystävyyttä Lauri raukalle. — —
Kun Lauri sitten käveli katua pitkin ja kirkon kellot soivat, tuntui hänestä niin omituisen juhlalliselta, aivan kuin hän olisi ollut matkalla kirkkoon tai johonkin muuhun pyhään paikkaan.
Kello oli vasta lyönyt 11, kun Lauri seisoi tutun lasioven takana eikä rohjennut heti soittaa. Tuli kaikellaisia ajatuksia. Kenties senaattorikin tulee sisään, niin hän on hämillään, ja jos on muitakin vieraita. Tuntui ihan siltä kuin hän nyt kainostelisi Auneakin, vaikka he jo olivat niin tutut.
Viimein kuului soitto, hiljainen ja arka. He tunsivat sen jo Aune ja Leena. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli Lauri jo Aunen kamarissa. Hänen silmiään huikaisi ja häikäisi kaikki se kauneus, jota hän aamuisilla käynneillään tulen valossa ei ollut huomannutkaan. Nyt paistoi aurinko leveihin kultapuitteisiin, sillä seinillä riippui kauniita tauluja. Ja Lauri näki koko olemuksensa suuresta peilistä, joka ulottui lattiasta kattoon. Seinät ja kaikki huonekalut olivat siniset. Aune rakasti sinistä väriä sitä ihanaa taivaan kannen väriä.
Leena asetti heti Laurin istumaan nojatuoliin, joka häntä varten oli nostettu lähelle Aunen sänkyä, pieni pöytä vaan oli välillä. Lauri koetti piiloittaa rumat kenkänsä pöydän jalkain taakse.
Aune istui sängyssä. Hänellä oli yllään tummansininen leninki ja se kaunis uusi helminauha riippui kaulassa. Jalat olivat peitteen alla.
Lauri sanoi, että hän ehkä oli tullut liian aikaiseen. Mutta Aune vakuutti, että hän oli jo odottanut häntä ja kysyi kuinka Lauri sitä tuli ajatelleeksi.
— Kun, kun Aune ei vielä ole noussut oikein ylös.
Ensi kerran kutsui Lauri Aunea nimeltään niinkuin hän oli käskenyt ja se kävi vähän vaikeasti.
Lauri ei vielä edes tiennyt, että Aunen jalat olivat kipeät. Tähän asti oli ollut puhe vaan Laurin jaloista.