— Rajuilmanko tähden? Kysyi Aune.
— Niin senkin. Aina kun öisillä kävi kova tuuli, kuului vinniltä kaikenlaista kolinaa. Aivan kuin joku olisi kävellyt edestakaisin raskain askelin ja vaikeroinut. Ja Lauri sanoi silloin muistavansa sitä miestä, joka viime vuonna kuoli siellä vinnillä.
Leena antoi merkkejä, ettei Lauri enää jatkaisi sitä ainetta.
Aunekin oli huomannut Leenan merkit, eikä kysynyt muuta kuin, että pelkäsikö Lauri sitten viime yönä.
— Kaikenlaista kamalaa tuli mieleen, sanoi Lauri. Mutta sitten hän siunasi ja olisi varmaan nukkunut, ellei olisi ollut vilu.
— Onko sinun useinkin vilu öisillä? Kysyi Aune surullisesti.
— Ei, väliste vaan, kun on kylmempi, mutta silloin isä useinkin nousee peittämään takillaan. Niin hän teki viime yönäkin.
Aune pyysi nyt Lauria kertomaan jotakin siitä hyvästä isästään.
Ensinkin mitä työtä hän tekee.
Lauri sanoi hänen tekevän kivityötä.
Aune tahtoi tietää kuinka sellaista työtä tehdään.