Sitä äitinsä viimeistä lausetta sanoi Lauri usein muistavansa, hän sanoi tarvitsevansa sitä silloin, kun tahtoo käydä liian työlääksi.
— Eikö sinusta olisi parempi, jos ei olisikaan emintimää? Kysyi Aune.
Ja Laurin täytyi tunnustaa, että se ajatus joskus oli tullut hänen mieleensä, mutta hän tiesi, että oli väärin ajatella niin. Ja hän sanoi lohdutteleivansa sillä, että jos ei olisi emintimää, niin ei olisi pikku Anniakaan ja häntä Lauri suinkaan ei tahtoisi antaa pois ei mistään hinnasta.
Pikku Annistapa Aune nyt juuri halusikin kuulla jotain.
Eikä Lauri tiennyt sanoa hänestä muuta kuin, että Anni oli pieni raukka, joka ei vielä osannut puhuakaan eikä edes kävellä. Osasi vaan kietoa pehmeät käsivartensa kaulaan ja hymyillä unissaan. Valveillaan oli hän useimmiten totinen. Näytti ihan siltä kuin hän olisi miettinyt jotakin surullista asiaa. Ei hän usein itkenyt. Joskus vaan, esim. silloin kun emintimä torui Lauria ja oli tyly. Anni kyllä ymmärsi sen. Ja Lauri sanoi, että kun hän kasvaa isoksi, niin hän tahtoo tehdä työtä pikku Annin puolesta ja suojella häntä kaikkea pahaa vastaan, mikä häntä voisi kohdata maailmassa.
Aunen rupesi tekemään kovasti mieli nähdä pikku Annia. Laurin täytyi luvata joskus tuoda hänet mukanaan Aunen luo sitten keväällä, kun ilma lämpiää. Mutta sitä ennen päätti hän lähettää jotain lahjaa sille lapsukaiselle.
Pidätkö sinä kukista? Kysyi Auneja näytti Laurille kielojaan. Nää ovat minun pikku Anniani. Onpa kuin nämäkin ajattelisivat jotain surullista. Kenties surevat ne sitä, että heidät herätettiin kesken uniaan puutarhurin pimeässä ansarissa, kun olisi pitänyt avata kupunsa valoisana kevätaamuna jossain sinisen järven rannalla rantakoivun tai vihannoivan pajun juurella.
Maaseudun ihanuus astui taas elävänä Aunen eteen sieltä kielokukkain latvoilta ja lomasta. Ja hän kysyi Laurilta missäpäin maalla hän oli ollut kesällä.
Aunen kummastukseksi kertoi Lauri, ettei hän milloinkaan ole ollut maalla. Eräänä kevännä olisi opettaja koulun puolesta toimittanut hänet maalle, kun hän oli heikko, mutta ei laskettu kotoa.
Aune ihmetteli mitä Lauri sitten teki kaupungissa koko kesän, kun ei ollut kouluakaan.