— Kovin, koski.
— Mitä Aunen oli tehnyt mieli tehdä, kun leikattiin?
— Oli tehnyt mieli huutaa niin, että seinät olisivat kaikuneet.
— Minkätähden Aune sitten oli huutamatta?
— Isän tähden.
— Tiesikö Aune mitä hän nyt oli tehnyt vaitiolemallaan?
— Mitäkö tehnyt?
— Hän oli nyt kieltänyt itsensä. Niin vain, kun toisen tähden on tekemättä sitä, mitä haluttaisi tehdä, on sekin itsensä kieltämistä.
Aune ajatteli että todellako hänkin oli saanut kieltää itsensä? Ja hän tunsi syvää kiitollisuutta siitä, että hänelle oli annettu voimia itsensä kieltämiseen isän tähden.
Oi, kuinka hän nyt oli onnellinen! Hän oli nyt pääsemäisillään sen salaisuuden perille, josta Leena oli puhunut.