Ja hän nukkui siihen riemu rinnassaan.
13
Oli taaskin sunnuntai.
Leikkauksen jäljestä Aune oli ollut heikko monta päivää. Ei jaksanut juuri muuta kuin olla pitkällään. Ja aika tahtoi käydä ikäväksi. Tohtori oli sanonut, ettei hän ensinkään saisi rasittaa itseään ja ettei koulun pidosta voisi olla puhettakaan koko lukukautena.
Niinpä hän nyt iloitsi siitä, että taaskin oli sunnuntai. Tänään hän olikin oikein virkeä, piti heti aamulla saada leninki ylleen ja päästä istumaan.
Leena nosti saman sinisen nojatuolin siihen pöydän ääreen odottamaan sunnuntaivierasta, että saisi taas istua äitinsä sylissä.
Leena sanoi, että soma on nähdä nukkuuko se taas.
Mutta Aune olisi suonut, että hän nukkuisi.
— Saisi edes sen hetken maata rauhassa.
Siellä hän jo soittikin ja tuli sisään yhtä sievänä kuin viime sunnuntaina.