— — Sinne vain Laurinkin piti päästä, niin saisi itse nähdä ja tuntea.

Mutta nyt saisi Lauri kertoa Aunelle jotain koulusta ja tovereistaan.

— Heitä on neljäkymmentä poikaa luokalla. Useat ovat oikein hyviä ja ahkeria, toiset taas tuottavat opettajalle vaan surua ja vastusta.

Enin sanoi Lauri pitävänsä vierustoveristaan Jannesta, joka on kyttyräselkäinen. Muutamat tovereista sanovat häntä pilkalla kameliksi. Mutta siitä Janne ei välitä. Hän istuu jäykkänä paikallaan ja osaa läksynsä kuin mies. Lauri luuli ihan varmasti, että Jannesta vielä kerran tulee oppinut herra. Hänen käytöksessään on jotain arvokasta. Lauri oli huomannut, että opettajakin puhutteli häntä erityisellä kunnioituksella.

He asuvat samassa talossa. Välistä on Janne niin sairas, että tuskin pysyy pystyssä. Silloin Lauri aina vetää hänet kelkalla kouluun ja sieltä kotiin, sillä koulusta hän ei olisi poissa millään mahdilla.

Heidän ikkunansa ovat vastakkain, Laurin katonrajassa, Jannen vastapäätä olevan rakennuksen maakerroksessa. Lauri voi selvästi nähdä iltasilla ikkunastaan kumpaako Janne tekee, lukeeko vai tekeekö taulunpuitteita. Hän osaa nimittäin tehdä oikein sieviä taulunpuitteita, joihin hän liimaa korkkijauhoja ja tekee kauniit tähdet kulmiin. Väliste ovat he yhdessä olleet niitä kaupustelemassa.

Väliin pistäytyy Lauri Jannen kamarissa. Sinne mennään kosteita portaita alaspäin ja, kun aukaisee oven, löyhähtää vastaan aivan sellainen haju kuin on kellarissa. Muuten on siellä hyvin siistiä. Jannella on oma pieni sänkynsä ja kirjahyllynsä, jossa on monta kirjaa.

Sivuseinästä vie ovi pyykkitupaan. Jannen äiti on pyykkäri. Hän on leski ja Janne on ainoa lapsi. Joka kerran, kun äiti tulee tuvasta kamariin, tuo hän mukanaan kokonaisen pilven valkoista vesihöyryä ja vesi juoksee hänen märistä vaatteistaan laimiskoksi lattialle. Mutta hän tuo myöskin sylinsä täyden äidinrakkautta Jannea kohtaan ja he ovat onnelliset yhdessä.

Kun Lauri vähän pysähtyi, ehätti Aune sanomaan:

— Minä pidän siitä Jannesta ja hänen märästä äidistään, minä pidän heistä molemmista paljon!