Siihen heidän keskustelunsa jäikin sillä kertaa, sillä serkut tulivat vieraisille Aunen luo ihan odottamatta.
He istuivat kumpikin tuolilleen lähelle Aunen sänkyä ja katselivat vierovasti Lauria. Mutta kun Elli huomasi puukengät, kuiskasi hän Saimille:
— Katso sen jalkoja!
Ja he tyrskähtivät molemmat nauramaan.
Lauri kävi tulipunaiseksi. Hän tiesi hyvin, että ne nauroivat hänelle ja hän aikoi heti nousta ja mennä matkoihinsa, mutta Aune katsoi häneen niin pitkään ja rukoilevasti. Lauri ymmärsi, että hän siten pyysi anteeksi tuhmain serkkujensa puolesta, ja jäi istumaan paikoilleen.
Serkut alkoivat sitten kertomaan luistinradasta ja jostain ilotulituksesta, mutta Aune kuunteli hajamielisesti eikä vastannut juuri mitään. Lauri selaili kuvakirjaa.
Keskustelu kävi kankeasti. Lauri nousi kumminkin, ojensi kätensä
Aunelle ja sanoi iloisesti:
— Minä tulen toiste.
Kumarrettuaan serkuille katosi hän eteiseen.
Aune ei ollut ensinkään tyytyväinen serkkuihinsa sinä päivänä.