— Ei niin meidän pihamaalla, vapaasti vihertäköön siinä nurmen nukka ja rehoittakoon ruoho.
Mutta itse rakennus ei ollut hullumpi ensinkään. Siinä oli suuri sali keskessä, aivan niinkuin Aune oli tahtonut, ja kamarit kummin puolin.
Janne oli muistanut senkin huoneen, joka Aunelta oli jäänyt ihan unhotuksiin — keittiön. Lauri selitti että siellä on suuri muuripata, jossa parhaillaan keitetään puuroa. Sentähden nouseekin sankka savu piipusta suoraan ylös kuin Aapelin uhri.
Aune sai heti eteensä kuinka Leena siellä sekoittaa puuroa äärettömän suurella kauhalla.
Toiseksi Aune oikeastaan oli ajatellut Leenan tehtävän siinä talossa.
Hän oli ajatellut, että Leena parhaiten osaisi puhua sen asukkaille
Jumalasta ja neuvoa heitä ijankaikkisen elämän tielle.
Itse rakennus siis oli hyvä ja se olikin pääasia, sillä sen mukaan oli tehtävä se toinen.
Portti kanssa kelpaisi. Sattumaltako lie Jannelta tullut sydämmen kuvat koristeiksi sen yläreunaan. Eivätpä siihen mitkään muut koristeet niin hyvin olisikaan sopineet. Rakkaasti kuiskaavat ne siinä jokaiselle:
— Sydämmellisesti tervetullut tänne!
Kun nyt sitten joku pieni tyttönen kylmänä iltana nöyrästi niiaa siinä portin takana ja arkaillen anoo yösijaa, niin portti aukee ja lämpimät kädet taluttavat hänet sisään ja ystävälliset äänet lausuvat hänelle:
— Kotonasi toki yösijaa saanet. Oi, että harhailit niin kauvan siellä kaukana, etkä löytänyt ennemmin tietä tänne!