E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
EEVA AARNIO
Kertomus nuorille
Kirj.
IMMI HELLÉN
Porvoossa, Werner Söderström 1901.
I.
Juhlallisena kulki maantie pikkukaupungin tullista sisämaan maisemaa kohden. Tulliportin pielessä istui muinen ahavoitunut ukonkytys, joka kaupungin puolesta vaati viittä penniä jokaiselta ajajalta. Mutta hän oli jo aikoja sitten jättänyt kunniapaikkansa yhtä ahavoituneelle eukolle, joka kojussaan pöytänsä takana seisoen tarjoili leivoksia ja virvoitusvesiä ohitse kulkeville.
Tie oli ensin leveätä kuin itse kaupungin valtakatu ja sitä reunustivat suuret puut, enimmäkseen ikivanhat koivut, mutta siellä täällä oli joku juhlallinen niinipuukin, joka ikäänkuin arvonsa tuntien nosti latvaansa ja ojenteli oksiaan tuulten tuuditettaviksi.
Vähitellen harveni puurivi tiepuolessa ja loppui viimein kokonaan. Tie, joka oli kavennut tavallisen maantien levyiseksi, laski loivaa mäenrinnettä laaksoon, kulki siltaa myöten pienen joen poikki ja kapusi sitten kanervaista vaaran kuvetta huipulle, josta näki kauvas.