Kotimaisten kirjeiden joukosta löysi hän yhden, joka ulkoasultaan kokonaan erosi kaikista muista. Huolimatta siitä että käsiala oli huonompaa ja päällekirjoitus kulki vähän vinoon, viehätti se häntä erikoisuudellaan. Se ei ainakaan ollut jähmettynyt asiakirjeitten tavalliseen kaavaan, vaan oli siinä ominainen luonteensa ja sen vehreästä kuoresta tuoksahti jonkun verran runollisuutta.
Alma Aarnio käänteli ja katseli sitä kirjettä ensin ulkoapäin. Mistä se mahtoi olla ja kenen kirjoittama? Siinä oli vain "kauppias" "kauppaneuvoksen" asemesta, mutta kumma kyllä se ei harmittanut häntä juuri ensinkään. Jos asiakirjeessä olisi ollut sellainen pukki, olisi hän pitänyt sen loukkauksena.
Vaikka hän olikin tottunut empimättä aukaisemaan kaikki miehensä kirjeet, tuli hän ajatelleeksi, että olikohan hänellä oikeus aukaista tätä. Se näytti niin salaperäiseltä. Uteliaisuus voitti kuitenkin ja pian oli hän lukemassa hienolta postipaperiarkilta seuraavaa:
"Herra kauppias! Teidän tyttärellänne on harvinainen laulunlahja, ehkä meillä ennen kuulumaton. Jos teille on mahdollista, älkää katkaisko hänen kehitystään, sillä hänestä voisi vielä varttua sellainen laulaja, jonka ääni kantaisi yli merten ja mannerten. Mutta hänen täytyy välttämättä päästä ulkomaille…"
Enempää Alma Aarnio ei nähnyt, kirjaimet alkoivat hyppiä niin omituisesti hänen silmissään. Se tuli niin odottamatta. Hän tiesi kyllä, että Eevalla on kaunis ääni, mutta niinhän on monella muulla. Tällainen ajatus ei ollut päässyt pujahtamaan hänen rohkeimpiinkaan unelmiinsa.
Untako hän näki vai oliko se täyttä totta!
Hänen pieni Eevansa, se hento lapsi, jota hän aina oli nuhdellut liiallisesta haaveellisuudesta, jota hän korkeintaan oli ajatellut virkamiehen rouvana heidän kelpo kaupungissaan — hänenkö tiensä nyt kävisikin kunnian kukkuloille!
Hän ei kyennyt sitä täysin tajuamaan näin äkkiä, täytyi vähitellen tottua siihen ajatukseen.
Hän luki kirjeen uudelleen ja pääsi tällä kertaa loppuun asti. Siinä oli alla musiikkiopiston johtajan nimi ja lopulla kirjettä antaa hän käytännöllisiä neuvoja opintopaikan valinnasta ja tarjoutuu itse hänen saattajakseen sinne, koska hän muutenkin syyspuolella aikoi käydä ulkomailla.
Sinä iltana unohti Alma Aarnio postin puutarhan pöydälle, ja se oli aivan tavaton tapaus hänen elämässään. Siellä nyt tuuli lennätteli tärkeitä asiakirjeitä pitkin pientareita ja nurmia Alma Aarnion ajatusten kierrellessä tyttärensä kunniakkaassa vastaisuudessa.