Heidän perheelleen oli siis tulemassa uusi ajanjakso, joka kokonaan poikkesi hänen suunnitelmastaan.
Hän päätti näyttää kirjeen miehelleen vasta iltasella, kun he olisivat kahden makuuhuoneessa.
Eeva saisi tietää asiasta vasta seuraavana aamuna.
Käytännöllinen, järkiperäinen Alma Aarnioko siellä todellakin kulki unelmissaan, laiminlyöden sekä liikkeenhoitajan hommat että emännän velvollisuudet.
Sisäkkö kävi kutsumassa illalliselle.
Portaita noustessaan oli hän niin ajatuksissaan ettei ollut huomata
Hanna Heitmannia, joka siinä kotiinlähdössä tuli häntä vastaan.
— Kas, sinäkö, kiitos kauniista soitosta! Etkö jää illalliselle?
Hänen teki mieli näyttää kirje Hannalle, mutta päätti kuitenkin vastaiseksi olla näyttämättä.
— Miksi juuri vieraalle ensimmäiseksi?
— Mutta oliko hän oikeastaan vieras heidän perheessään? Eikö hän itse, äiti, ollut paljoa vieraampi tyttärelleen?