— Lääkäriäkö etsitte?
— Een — vastasi nuori nainen verkalleen — minulla olisi vain täällä kirje. Tuolta metsäkyliltä kulkeissani annettiin se tuodakseni. Kun eihän olisi kastunut sateessa.
Ja hän veti huivinsa alta rintapielestään paksun kirjeen.
Tytöt kumartuivat lukemaan päällekirjoitusta.
— Neiti Selma Som…
— Se on Väinöltä — huudahti Selma ihastuneena. — Käsialan tunnen kaukaakin.
Ja juuri kun me kaipasimme häntä — riemuitsi Eeva.
Eeva kiiruhti toimittamaan jotain sen tuojalle.
Kun hän hetken päästä palasi huoneeseen, oli Selma jo auvaissut sateessa liuvonneen kuoren, ja Eevan mielestä koko huone oli täynnä metsän tuoksuja, joita kastunut kirje oli tuonut mukanaan.
— Luetaan yhdessä, ääneen — ehdotti Selma — se on luonnollisesti meille yhteinen.