Maalaustarpeeni levitin tähän heti tultuani. Tässä on väriputkilot edessäni, tässä paletti. Voi teitä, sirot siveltimeni, tunnuttehan lasten leikkikaluilta nyt, kun vastikään katselin ukon lapiota! Ja kuitenkin tekisi minunkin mieleni piirtää teillä puumerkkini jonnekkin. Tänäin en vielä aloita työtäni. Täytyy ensin olla silmänä.
Illalla. Onnellinen päivä! Tunnen kasvaneeni kuluessasi. Olen saanut ilmaa keuhkoihini ja rauhan mieleeni. En muistele mitään, en toivo mitään, en pelkää mitään. Täällä minun ei tarvitse peljätä mitään! Tämä huone on täynnä taikakaluja. Hämärässä muinaisuudessa manattiin niillä hornan henget, karkoitettiin pahuuden voimat. Tämä huone on täynnä taikakaluja ja se on täynnä kahden hurskaan ajatuksia.
He menivät jo levolle. Vastikään pani ukko aitan oven säppiin.
Mummo, mummo, minä kuulen vielä sinun sorjan soittosi! Minä nukun sen helinään ja vielä unissanikin hivelee se korvaani.
2 p. Te nostatte taas päätänne, te minun entiset ihanteeni. Oi nouskaa, levittäkää siipenne lentoon! Minun uskottomuuteni älköön milloinkaan enään painako teitä unhotuksen aallokkoon.
On eräs asia, joka antaa minulle uskon itseeni, joka sytyttää sammuneen hiillokseni ja muuttaa mustankin valkeaksi. Mutta en tahdo sitä sanoin lausua. Pelkään että jo ajatuksenkin keveä kosketus loukkaa sitä.
Heräsin tänäin, kun aamurusko väreili ikkunani pienillä ruuduilla. Katselin sen sulavia värivivahduksia. Nekin ovat täällä ehjemmät kuin muualla.
Kuulin, kun säppi liikahti aitan ovessa. Minä tiesin mitä se merkitsi. Samassa liitikin suuri varjo pitkin huoneeni seinää, sillä oli kumarat hartiat ja lapio olalla. — —
Luonto, sinä vedät minua puoleesi. Sinä olet minun äitini, suo minun olla lapsenasi. Minun askeleeni horjuvat, minun käteni vapisee. Sulje minut syliisi, anna minun juoda voimaa poveltasi. Avaa minun silmäni näkemään salatuimpiisi!
Aamun hohteessa kiersin metsäjärven pysytellen harjanteilla. Katselin väylää, jota venheemme silloin kiiti, saarta, jonka sivuutimme, polkuja, joita astelimme. Enkä ollut yksin, tunsin teidät vierelläni. Muuten en olisikaan jaksanut kantaa kaikkea sitä kauneutta, sitä kaihoa, jonka se herätti mielessäni.