Kassian päästi palmikot kädestään.
"Mutta älä nyt ole liian kauan poissa, Kathi. On myöhäistä"…
Tuntui kuin olisi tytär tahtonut rauhoittaa isäänsä sanoessaan: "Olen kyllä taas pian täällä."
"Niin, sillä Peter käski minun pitää sinusta hyvää huolta. Hän sanoi nimenomaan että pitäisin hyvää huolta sinusta… Ja hän uskoo varmasti että sinusta tulee hänelle hyvä vaimo, reipas ja uskollinen ja hyvä vaimo."
Kathi ei nostanut silmiänsä, mutta sanoi äkkiä äänekkäästi — kuin se joka puhuu unissaan eikä voi hillitä ääntään — ja lujasti kuin olisi hän antanut lupauksen: "Kyllä."
Kassian hengitti syvään — hän tiesi voivansa siihen luottaa, ja hetkisen seisoivat molemmat äänettöminä.
Sitten Kassian sanoi vain: "Niin — mene siis. Jumala kanssasi,
Kathi… Jumala kanssasi! — Annan lampun palaa niin kauan."
Kathi meni hänen ohitsensa — ulos ovesta ja sulki sen jälkeensä. Hän oli yksin käytävässä.
Miten oli? oliko hän sallinut hänen lähteä? Lähteä sinne… Oi, ei, ei! Ei ikinä! Eikä hän näin pääsisi asiasta! Nyt oli hän hänen käsissään — tänä iltana vihdoinkin tuli puhua! Oli tapahtuva suuri, suuri tilinteko…
Hän kiskaisi oven selälleen, juoksi ulos pimeään ja riensi hänen jälkeensä.