Piismalahdesta kirjoitti Lähteenkorva muistoon laajan toisinnon, jossa oli päälle 250 säettä. Laulaja oli sen oppinut eräältä Jyskyjärven naiselta ja sen vuoksi runo kävikin samaan suuntaan. Siinäkin Väinämö takoo Sammon ja saa neidon palkakseen, Ilmarinen takoo haravan, jolla kanteleen ainekset haravoidaan ja Väinämöinen soittaa; runo päättyy venematkalla ja tappelulla Sammosta. Toisinto muutoin käsittelee runon eri osia jotenkin vapaasti.
Genetzin Pääkönniemestä kirjottama toisinto kulkee samoja latuja, vaikka yksityiskohdissa onkin koko joukon eroa. Siinä muun muassa on kyyttösilmän lappalaisen suvusta seuraava tieto:
Kolme on poigoa pahalla:
Yks on rujo, toinen ramba,
Kolmas on verisogie…
Mutta juuri viimeksi mainittu sokeudestaan huolimatta jännittää kovoa jousta ja ampuu Väinämöisen. Sotkan munan vierähtäessä veteen Väinämöinen itse lausuu luomasanat. Muu runo on saman suuntainen yhteyksiltään kuin edellisetkin.
Nokeuksesta on Lähteenkorva kirjoittanut Sampojaksoa vain yhden lyhyen kappaleen. Kiimasjärvestä saalis on ollut runsaampi. Laajin Europaeuksen muistoon kirjoittama toisinto alkaa noilla tutuilla säkeillä "Lappalainen kyyttösilmä, vuotti illoin, vuotti aamuin"… ja tapaukset kerrotaan edelleen, maailman luominen oikealla paikallaan, Väinämöisen ajautuminen Pohjolan rannoille, jossa hänen "viluvaimoinen tätinsä", Pohjan akka harvahammas, pelastaa hänet veden hädästä; mutta tämän jälkeen runoon yhtyy kilpakosinta ja ansiotyöt, Ilmarinen takoo Sammon ja neidon saadakseen vielä tuo suuren suomuhauin Tuonelan joesta, kyntää kyisen pellon, saa siitä vihdoin neidon, vaan Väinämöinen sitä vastoin takoo itselleen kulta-immen morsiamekseen. Jotkut toiset laulajat yhdistelevät runoa vielä mielivaltaisemmin, niinpä muuan lauloi Lähteenkorvalle Tuonelassa käynnin, pistoksen synnyn, laivaretken ja kanteleen synnyn, kilpakosinnan, Samporunon, kultaneidon taonnan ja kilpalaulannan kaikki yhteen jaksoon. Kiimasjärven toisinnoista, vaikka ovat jotenkin sanarikkaat, puuttuu luonnollinen yhteys ja selvyys.
Miinoasta on kirjoitettu vain muutamia lyhyitä pätkiä. Samporunon alkuun liittyy "Kilpalaulanta", niinkuin jo huomasimme eräässä Kellovaarankin toisinnossa.
Akonlahdessa Lönnrot kirjoitti eräältä laulajalta Samporunon, jossa oli lähes 300 säettä. Se alkaa kyyttösilmäisestä lappalaisesta ja maailman luomisesta, mutta on loppupuolelta varsin sekava. Saatettuaan uroon Pohjolaan laulaja muisti muutamia katkelmia kilpakosinnasta ja ryhtyi sitten kanteleen tekoon. Ilmarinen tämän jälkeen takoi Sammon, jonka jälkeen seuraa jatkoa kilpakosinnasta, Ilmarisen sisaren Annikin ja Väinämön kaksinpuhelu meren rannalla ja kertomus Väinämön retkestä Manalle saamaan "Tuonelta oroa, Manalasta vääntietä". Tämän jälkeen seuraavat ansiotyöt, Sammon ryöstö ja Väinämöisen veneen takaa-ajo. Pituudestaan huolimatta toisinto senvuoksi on turmeltunut, keräten paljon semmoisia aiheita, jotka eivät varsinaiseen Sampo-jaksoon kuulu. Mutta samaan suuntaan käyvät Akonlahden muutkin toisinnot. Jossakussa sisältää kertomus maailman luomisesta, runon muista puutteellisuuksista huolimatta, niin kauniita säkeitä, että ne ovat kuin löytöhelmiä jostain paljon ehyemmästä ja jalommasta kokonaisuudesta. Semmoinen on eräs Europaeuksen kirjoittama, muutoin hyvin sekava runon ja loitsun yhdistelmä, jossa sanotaan Väinämöisen vedessä uiskennellessaan "saaria sanelleen, sanoneen maat ja manteretkin, kirjuttaneen kivehen kirjan, vetäneen viivan kalliohon, peukalolla päättömällä, sormella nimettömällä, katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi palaksi". Näissä toisinnoissa Väinämöinen yleensä lausuu maailman luomissanat. Eräässä Hietajärven toisinnossa, jonka Europaeus kirjaanpani, jatkuu runo maailman luomisesta kilpalaulannalla. Näissä useinkin sekavissa lyhyissä toisinnoissa on aina joukossa erittäin kauniitakin ja täysipainoisia, vanhan luontoisia säkeitä, joita ei aina parhaissakaan tavata, ja siitä niitten kaikkienkin arvo Kalevalaa koottaessa on ollut suuri, vaikka yhteys usein puuttuukin. Eräässä laajassa ja muodoltaan hyvässä Hietajärven runossa alkaa Samporuno Väinämöisen matkalla Antervo Vipusen vatsaan, sitten seuraa purren valitus ja Sammon ryöstö, jolle retkelle Väinämöinen ottaa mukaansa apumiehekseen Ikutiiran, Niiran pojan. Runo päättyy Väinämöisen ja Pohjolan emännän taisteluun merellä, jonka jälkeen jälkimmäinen kantaa puolet Sampoa takaisin Pohjolaan. Eräässä Niskajärven toisinnossa ampuja on kaunis Kaukamoinen; toisinto muutoinkin on lyhyt ja sekava.
Kostamuksen—Kenttijärven alueelta saadut runot ovat hyvinkin samansuuntaiset, enimmäkseen jotenkin lyhyet ja sekavat.
Kivijärvestä joka jo kuuluu Latvajärven runoalueeseen, on Samporunoa saatu vain muutamia lyhyitä ja sekavia katkelmia. Sitä laajemmat ja joka suhteessa paremmat ovat Latvajärvessä lauletut, joista Arhipan on kokonaisuudessaan edellä luettavana. Arhippaisen Miihkalin toisinto jossain määrin eroo hänen isänsä laulamasta. Miihkalin runossa muun muassa on maailman luominen sotkan munasta oikealla paikallaan, vaikk'ei se olekaan laulettu yhtä täydellisesti kuin muutamissa eteläisemmissä toisinnoissa. Mutta tuolla lisäykselläkin on Miihkalin runo vain 293 säettä, toista sataa hänen isänsä laulamaa lyhempi. Eräiltä toisiltakin Latvajärven laulajilta on saatu melko pitkiä runoja, vaikk'ei likimainkaan Arhipan laulamiin verrattavia. Tavallisesti niissä Sampojakso ja ansiotyöt yhdistetään ja Sammon takojana esiintyy Väinämöinen.
Vuokkiniemen runoalueelle siirtyessämme tulemme ensinnä Tsenanniemeen, josta saatiin eräs ensimmäisiä Sampojakson toisinnoita, mitä yleensä tunnetaan. Sen lauloi Topelius vanhemmalle Jyrki Kettunen Kuddnäsissä, lähellä Uutta Kaarlepyytä.