Ja varsinkin semmoisissa runoissa, jotka liikkuvat lähempänä kansan nykyistä käsitepiiriä, tapaamme Kalevalan kauneuden herkimpiä hienouksiaan myöten, syvän, ihannoivan luonnonkäsityksen, herkän, hellän tunteen, runsaan mielikuvituksen ja tietoisen käsityksen runon ylevästä kauneudesta. Vienan Karjalan alueella, jossa lyyrillisiä runoja on vähemmän, ovat varsinkin häärunot ja karjanluku tämmöisiä kansan runollisen käsityksen todentajia. Julkaisen tässä erään Vuonnisesta saamani karjanluvun semmoisena, kuin sen eräs nainen lauloi. Lukija varmaan myöntää, että siinä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, on sekä muotonsa että sisällyksensä puolesta runo, joka ihanuudessaan täysin määrin puolustaa suurta sukuansa:

Metsän tytti, mieli neiti,
Tyynikki, Tapion tytti,
Salakorven vaimo kaunis!
Talvet me sotia käymme,
Lumen ajat luskajamme, 5
Laaimme kesäisen rauhan,
Teemmekö sulosovinnon,
Kesän tullen, suon sulaten
Lätäköien lämmetessä?

Neitsyt on Moarie emonen, 10
Pyhä piika taivahainen,
Kun mä lehmäni levitän,
Satasarveni hajotan,
Panes poikasi parahin,
Panes karjan paimeneksi, 15
Täksi keidoksi kesäksi
Ukon suureksi sulaksi,
Ole yöllissä hyvänä,
Päivällissä vartiana,
Katso kaikista pahoista, 20
Varjele vahingon teiltä,
Myöhään illoin, aivoin aamuin,
Ennen nousemist' emännän,
Katsomista karjapiian;
Miun on kainot karjapiiat, 25
Emännät epäpätövät.

Neitsyt on Moarie emonen,
Rakas äiti armollinen,
Syöttele metiset syömät,
Juottele metiset juomat, 30
Varustele vaskiharjat
Kahen puolen karjateitä,
Mihin karja koavitsekse,
Silitäkse siivattani.

Metsän tytti, mieli neiti, 35
En kiellä kellon kuulennasta.
Kiellän kielin koskennasta,
Suun rumin rupeamasta.
Kätke kyntes karvoihisi!
Hampahat ikenihisi! 40
Jos et sitä totelle,
Painan pankan pihlajaisen,
Suvikuntaisen sujutan,
Ympäri nenän nykerän,
Jottei hampahat hajoisi 45
Eikä leuat lonkujoisi.
Jos et sitä totelle,
Mie siun käsken kätköhöisi
Pimiähän Pohjolahan,
Siell' on luutonta lihoa, 50
Siell' on päätöntä kaloa,
Suonetonta pohkieta
Syyä miehen nälkähisen,
Haukata halun alaisen.
Jos et sitänä totelle, 55
Polta hiisi hiiliäsi,
Perkeleh kypeniäsi
Alla jalkain takaisien,
Et etisiä polttaiskana!
Mene sinne, kunne käsken, 60
Pimiähän Pohjolahan,
Pohjan peltojen perille!
Siell' on hyvä ollaksesi
Lempi liehakoillaksesi,
Sielt' en noua polvenaahe 65
Etsitä sinä ikänä.

Tässäkin runossa on kuitenkin kohtia, jotka ovat olleet laulajalle epäselvät ja sen vuoksi muistosta häipyneet. Manaus luvun lopussa tietysti tarkottaa kontiota, eikä metsän tyttöä, niinkuin seuraavasta toisinnosta näkyy, jossa taas se kohta on selvemmin esitetty:

Työnnän lehmäni leholle,
Hatasarvet haavikolle,
Kelosarvet koivikolle,
Maion antajat aholle.

Neitshyt on Moarie emonen 5
Rakas äiti armollinen,
Kuin on katsoit katollisessa,
Niin katso katottomassa
Kesän tullen, suon sulaten,
Lätäköien lämmetessä. 10

Otsonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
Kun sa kuulet karjankellon,
Ruotsin rauan roiskavaksi,
Tunge turpasi kulohon, 15
Pain' on pääsi mättähääse,
Jottei leuat lonkujoisi,
Hampahat hajalle saisi.
Vaan jos et sitä totelle,
Miep' on panen parempia, 20
Painan pangan pihlajaisen,
Suvikuntaisen sujutan,
Ympäri nenän nykerän,
Jottei leuat lonkujoisi,
Hampahat hajalle saisi. 25

Muutama Koljolasta saamani toisinto taas kuuluu: