Se kammo ja halveksiminen tois'uskoisia vastaan, joka on vanhalle vierelle niin ominaista, saa ehkä osaksi selityksensä tuosta tylystä kovuudesta, jolla esivalta teki lopun vierolaisten hengellisistä laitoksista. Itse vanhauskoisuudesta se ei voinut loppua tehdä. Vienan Karjalassa siihen vielä tänä päivänä kuuluu suuri osa kansasta, toisin paikoin järjestään joka mies.
VIENAN KARJALAN POHJOISKULMILLA.
Tuoppajärven kylistä on suurin Kiestinki, joka on järven koilliskolkassa; siellä on yhteinen kirkko. Tuoppajärven selältä tullaan kapean matalan salmen kautta pitkään lahden suikaleeseen, jonka lakealla rannalla kylä on. Maisema ei suinkaan ole kaunista, sillä kylän seuduilla maa on ylt'yleensä matalaa ja lakeata. Asutuksella on johonkin määrään uudisasutuksen luonne. Talot ovat kuin arkipäiväisempää, kalseampaa mallia kuin Kuittijärvien rannalla, niissä ei tavannut koristeita eikä muutoinkaan samaa vanhanaikaisempaa sävyä.
Samanlaista oli mielestäni väkikin. Kiestinki on jo kokonaan runoalueen ulkopuolella. Runoraja oikeastaan kulkee jo Röhössä, vaikka sitä pohjoisemmistakin kylistä tosin on saatu runonpätkä sieltä täältä. Lieneekö vanha viero hävittänyt täältä runot, vai eikö niitä ole ollutkaan, sitä en voi sanoa. Ilmiö joka tapauksessa on omituinen. Ainoastaan häävirsiä Kiestingissäkin osataan ja arvatenkin joku verta loitsujakin, sillä niihin näyttävät turvautuvan vierolaisetkin, kun hätä käskee. Ja vanhanaikaisia ompeluksia oli Kiestingissä säilynyt enemmän kuin etelässä; niitä kannettiin joukottain kaupaksi, kun kuultiin meidän semmoisia ostelevan. Luulenpa, että ne olisivat kaikiksi ajoiksi hävinneet, ellemme olisi joutuneet näitä rätsinämarkkinoita toimeen panemaan.
Asuimme muutoin varakkaassa ja laajassa talossa, jonka vanha emäntä oli niin ilmetty Louhi itse, ettei taiteilijalle paremmasta väliä. Ja Louhen tapaan, voimalla ja lujuudella, hän taloa hallitsikin, vaikka se oikeastaan oli pojan ja tämä oli vasta hankkinut minjän. Ellen väärin muista, oli eukko Lohjalta kotoisin, mutta hän oli kääntynyt kreikanuskoon ja muutoinkin niin tapansa muuttanut, ettei häntä karjalaisesta erottanut. Muun muassa hän antoi minjänsä "kumartaa jalkaa" maan tavan mukaan kuusi kuukautta häitten jälkeen joka kerta, kun minjä lähti uudelle työlle. Satuimme tämmöiseen tilaisuuteen kesken kumarrusta, eikä asianomaisilla ollut mitään sitä vastaan, että sen valokuvasin.
Sää pysyi ihmeen kauniina ne päivät, jotka Kiestingissä viivyin, ilma oli alati tyyntä, lämmintä ja herttaista. Aamut olivat säännöllisesti aivan tyynet, mutta kun päivemmällä helle alkoi käydä rasittavaksi, niin virisi selältä lauha tuulenhenki, joka leyhytteli juuri sen verran, että latoi lahden pinnan täyteen rivittäin matkaavia aaltosia, jotka viileästi loiskia pilpattelivat kylän louhirannoilla. Mutta iltapuolella, auringon vaivuttua alemma, ensin tyyntyi ja sitten alkoi auringon laskun jälkeen puhaltaa vieno tuuli maalta selällepäin. Ilmiö saa, kuten tunnettua, selityksensä siitä, että ilma päivällä lämpiää enemmän maan päällä kuin selällä ja kohoo ylöspäin; selältä silloin virtaa maalle sijaan viileämpää ilmaa. Yöllä taas maa jäähtyy nopeammin kuin vesi, ja silloin alkaa kylmempi maailma raskaampana virrata selälle päin, jolta ilma kohoo ylöspäin. Harva järvi on siksi laaja, että se kykenisi aikaansaamaan nämä säännöllisesti vuorottelevat tuulet. Mutta Tuoppajärvi sai sen aikaan, ja siitäpä se saikin mahtia vielä nähtävän mahtinsa lisäksi.
Kiestingissä erosin toveristani, jonka piti viipyä siellä jonkun päivän selvittelemässä pohjan puolen sanavarastoa. Hänen piti Varahvontan keralla matkustaa kievarireittiä Kieretin järven kautta Vienan merelle, minun taas kiertää Pääjärven ja Jelettijärven kautta. Sovimme siitä, että tapaisimme toisemme Tyrhyn kylässä, Kieretin järven pohjoispäässä. Ensimmäisen taipaleen Kokkosalmen kylään saakka hän tuli minua saattamaan.
Sousimme takaisin Tuoppajärvelle, mutta käänsimme penikulman verran kuljettuamme kokan pohjoista kohti. Hauska olisi ollut käydä kaikissakin kylissä järven rannalla, mutta siihen olisi kulunut paljon aikaa, sillä Tuoppajärvi on yhdeksää penikulmaa pitkä. Kiestingissä mainittiin matkoja pitkin järven rantoja seuraaviksi: Kiestingistä Lohilahteen 15 virstaa, Lohilahdesta Lampahaiseen 4 virstaa, siitä Njilmalahteen 15, Njilmalahdesta Kuorilahteen 20 ja siitä edelleen Suolapohjaan niinikään 20 virstaa. Suolapohja on järven eteläpäässä, ja sieltä on ainoastaan muutama penikulma Paanajärveen Kemijoen rannalle. Länsirannan kylät ovat: Kiisjoki, johon tulee Kuorilahdesta 20 v. Suolapohjasta siis 40, Skiitta, 10 virstan päässä Kiisjoesta, ja Valasjoki, 15 virstaa Skiitasta. Valasjoesta tulee pohjoisrannalla olevaan Kokkosalmeen 20 virstaa, Kiestingistä sama matka.
Saattajina oli meillä jälleen naisia. Muuan heistä oli vasta kaksitoistavuotias tyttö, ja hänen sanoivat toiset taitavan runojakin. Emme tosin luulleet niitten olevan sen arvoisia, että niitä kannattaisi kirjoittaa, mutta tytön mieliksi kehoitimme häntä laulamaan. Ja tapahtui se kumma, että hän lauloi "Kilpakosinnasta" kokonaista 236 säettä. Ensin hämmästyimme, sitten ihastuimme, ja runo tietysti kirjotettiin, ja tyttö sai yhtä suureksi mielihyväkseen maksun kauniista taidostaan.
Hyvin kummastelimme tätä yksinäistä vanhaa runoa, joka muodoltaan ja sisällykseltään veti vertoja niille runoille, joita olimme Uhtuessa, Vuonnisessa ja Latvajärvellä kuulleet.