Minua naiset ihailivat, että olin matkalla kaunistunut, kun olin kasvattanut tuuhean ruskean parran ja leikannut tukkani takaa suoraksi maan tavan mukaan. Eräskin sanoi tavatessaan: "Voi viekkahaisein, miten olet kauneheksi käynyt! Ka mitys on nyt parta musikalla." Enkä voi kieltää, etteikö tämä tunnustus ollut mieleeni, varsinkin kun Kusti oli turhaan odottanut parran kasvamista matkalla.
VIENAN KARJALAN HÄÄTAPOJA.
Viettäessämme keväällä Jyvöälahdessa kelirikon aikoja olin silloin tällöin ihmetellyt, mitä hartaita pakinoita toverini piti talon naisten ja muittenkin tuttavien eukkojen kanssa. Hän istui hyvin myöhään heidän seurassaan tarinoimassa, tutkieli ja tiedusteli, ja emäntämme mietti ja kertoi, otti takaisin sanan ja kertoi uudelleen, mietti, muisteli ja kertoi taas pitkät jutut ja kutsui toisinaan tuttaviaan avukseen muistelemaan. Jotain hauskaa heillä oli tekeillä, sen saattoi nähdä; toverini tuon tuostakin puhkesi nauramaankin ja eukot sitä innokkaammin kertoilivat. Lopulta en malttanut mieltäni, vaan yhdyin minäkin samaan seuraan, ja pian sainkin kuulla, mitä tässä puoleksi salaa kuiskailtiin. Toverini uteli tietoja karjalaisista häistä, ja niitten monenlaisia temppuja vaimot yksissä tuumin muistelivat. Kun nämä häät ovat hyvin monimutkaiset ja pitkälliset, oli niissä juttua moneksi ajaksi; mutta yhteisin ponnistuksin he saivat kokoon kertomuksen, joka varmaan on hyvinkin täydellinen kuvaus sen paikkakunnan häitten mallista.
Näin syntyi seuraava seikkaperäinen kuvaus Vienan Karjalan häätavoista, tarkemmin sanoen siitä, miten niitä Jyvöälahdessa vietettiin, sillä jonkun verran yksityiskohdat eri paikoissa vaihtelivat. Valmiista kertomuksesta minä sitten valitsin pääkohdat ja aloin miettiä, miten ne saisi kuvatuiksi. En tahtonut valokuvauksella varsinaisia häitä häiritä, koska en tyytynyt yhteen taikka kahteen kuvaan, vaan aioin ottaa niitä kymmeniä.
Niin pitkällinen valokuvaustyö taas hämärässä pirtissä, jossa useimmat menot tapahtuvat, olisi ollut liian häiritsevää sekaantumista häämenoihin, sulhasen ja morsiamen juhla olisi voinut valokuvauksen rinnalla jäädä melkein sivuasiaksi. Päätin sen vuoksi laittaa sitä varten erityiset leikkihäät, palkata sulhasen ja morsiamen ja kaiken muun tarpeellisen hääväen ja kutsua koko kylän ilmaiseksi pitoihin. Siten saatoin hallita ja vallita häätilaisuudessa mielin määrin.
Tuumani saavutti kylässä ymmärrystä ja myötätuntoa ja tuota pikaa oli minulla sekä sulhanen ett morsian — molemmat naineita, vaikka eri parikuntaa — patvaska, moamot, veljet, rist'moamot, rist'toatot, sanalla sanoen, koko virallinen hääkansa. Näille oli myös ostettava joku verta semmoisia yksinkertaisia lahjoja, joita häissä annetaan, liinoja, nenäliinoja y.m. Teetä ostettiin naulakaupalla, vesirinkelejä suuret kimput, sokeria joku toppa, ja näin olimme täysin varustetut. Ruokia ja juomia emme ruvenneet laittamaan, ja rahvas näytti erinomaisesti tyytyvän näihinkin yksinkertaisiin valmistuksiin. Sitä kokoontui kylläkin runsaasti, lähitaloista ken vain kynsille kykeni, niin että avara pirtti oli jotenkin täysi, enkä luule että he näissä leikkihäissäkään pahasti ikävystyivät.
Moniaan sunnuntain puuhasimme näin jotenkin tarkkaan aamusta iltaan, järjestellen hankkimastamme "aineistosta" ryhmiä laaditun kertomuksen mukaan, milloin pihalla, milloin pirtissä, ja saimme siten työn suoritetuksi yleiseksi mielihyväksi, ketään häiritsemättä. Hauskaa oli, että rahvas niin älykkäästi käsitti tarkoituksemme ja oli sitä kohtaan kaikin puolin suosiollinen.
Kun loppukesällä palasimme Vienan mereltä pitkältä kiertoretkeltämme, niin pääsimme sitten oikeisiinkin häihin ja saatoimme käsityksemme eri kohtia varmentaa. Okahvi ei tosin ollut rikas, sen enempää kuin hänen sulhasensakaan, mutta häät kuitenkin itkettiin, laulettiin ja menoiltiin alusta loppuun, varotuksineen ja muine temppuineen. Mekin saimme osamme sekä itkuista että lysteistä, ja näimme menot todellisemmassa ja melkeinpä surullisemmassakin valossa kuin pitämissämme leikkihäissä.
Näitten tietojen ja vaikutelmien nojalla laati toverini K.F. Karjalainen matkalta palattuamme koko naimahommasta, kihlonnasta ja häistä itkuineen ja menoineen kuvauksen, joka siitä pitäen painamatta maattuaan nyt saatetaan ensi kerran julkisuuteen.
* * * * *