Jos Aleksanteri Suuri olisi saanut elää ja myös toteuttaa suuret hallitsija-aikeensa, niin olisi kansain historia muodostunut toiseksi.
Nearkhoksen merimatka.
Ennenkun Aleksanteri Suuren vallotukset jätämme, muistelkaamme kuitenkin hänen päällikkönsä Nearkhoksen purjehdusmatkaa Indoksen suistamosta Persian lahden pohjukkaan. Nearkhoksen alkuperäinen matkakertomus on tosin joutunut hukkaan, samoin kuin muutkin Aleksanterin retkeä käsittelevät alkuperäiset historiateokset, mutta Arrianos »India» nimisessä teoksessaan antaa siitä jotenkin täydellisen selonteon. Nearkhoksen kertomus on nykyoloihin verrattaissa huomattu kaikin puolin todenmukaiseksi. Useimmat niistä paikoista, joissa hän kävi, voidaan nykyisiltä kartoilta löytää.
Vähän sen jälkeen kun laivasto oli lähtenyt Indoksen suistamosta, sen täytyi pyrkiä suojaan lounaismonsuunilta, joka siihen aikaan puhalsi täydellä voimallaan. Nearkhos löysikin sataman ja nimitti sen hallitsijansa nimellä — aivan samoin kuin nykyaikaistenkin tutkimusretkeilijäin on tapana tehdä. Tuo »Aleksanterin satama» lienee ollut nykyinen Karachi, Brittiläisen Intian läntisin ja samalla sen tärkeimpiäkin satamia. Kun tuuli oli asettunut, niin matkaa jatkettiin pitkin Ikthyofagien, »Kalansyöjäin» rantaa, joka oli vuoriston ja meren välinen kapea rantakaistale. Maan karuuden vuoksi sekä asukkaitten että heidän karjainsakin täytyi elää melkein yksinomaan kaloista, joita jauhettiin jauhoksi ja leivottiin leiväksi. Sama pitää paikkansa seudun nykyisistäkin asukkaista, samoin kuin vastapäätä Arabiankin rannalla asuvista ihmisistä. Karmanian rannikolla Nearkhos lepäsi laivastoineen Harmozia nimisessä hedelmällisessä seudussa, jossa miehistö sai virkistää voimiaan vaarallisen ja rasittavan merimatkan jälkeen. Tämä sama paikka kohosi Keskiajalla suureen maineeseen Ormuzin nimellä. Nykyään Ormuz on jälleen vähäpätöinen paikka. Harmoziassa Nearkhoksen saavutti Aleksanterin lähettämä kreikkalainen, joka ilmotti hänelle pääarmeijan olevan lähellä ja suuressa puutteessa, ja sen johdosta Nearkhos sitten lähti Aleksanteria tapaamaan. Nearkhos muun muassa mainitsee Persian lahdessa harjotetusta helmenpyynnistä, jonka tiedämme yhä vieläkin olevan erittäin tuottavaa. Mutta suurempaa kummastusta ja kauhua herätti Kreikkalaisissa joukko valaita, joita silloin tällöin saapuu näille rannoille saakka. He luulivat niitä merihirviöiksi ja koettivat pelastua vaarasta pitämällä pahaa elämää. Kertomus tästä tapauksesta on seuraava:
»Nearkhos kertoo, että kun he olivat matkalla Kyizasta, niin näkivät he päivän noustessa vettä suihkuavan merestä, ikäänkuin olisivat ankarat pyörteet sitä nostaneet. Miehet kauhistuneina kysyivät kapteeneiltaan, mitä se mahtoi olla ja mikä siihen mahtoi olla syynä. Nämä vastasivat niitten olevan valaita, jotka meren halki uidessaan suihkuttivat ilmaan vettä. Mutta merimiehet pelästyivät niin, että he pudottivat airot käsistään. Nearkhos meni silloin miesten luo ja rohkaisi heitä, ja sitä myöten kun hän laivallaan kulki toisten laivain sivu, niin hän käski näitä asettumaan linjaan, niinkuin tappelua varten, ja soutamaan eteenpäin taajassa rivissä ja suurta ääntä pitäen, äänekkäästi huutaen ja airoillaan läiskien. Siitä he kävivät rohkeammiksi ja soutivat kaikki merkin saatuaan eteenpäin. Tultuaan lähelle näitä syvyyden hirviöitä he huutivat voimainsa takaa ja pitivät airoillaan kaikkea mahdollista melua. Ja siitä valaat, jotka olivat tulleet aivan lähelle, keulan eteen, pelästyivät ja sukelsivat syvyyteen, mutta nousivat pian jälleen pinnalle laivain peräpuolella ja suihkuttivat jälleen ilmaan suuria vesisuihkuja. Merimiehet silloin ääneensä riemuitsivat, kun niin onnellisesti ja odottamatta olivat vaarasta päässeet, ja kiittivät suuresti Nearkhoksen rohkeutta ja hyvää ymmärrystä.»
Nearkhos vihdoin saapui Persian lahden päähän ja nousi Pasitigriiseen, joka yhtyy Tigriiseen lähellä sitä paikkaa, jossa se laskee mereen, sekä kohtasi Aleksanterin ja armeijan, vähän ennenkun he Susaan saapuivat. Koko matkaan oli kulunut viisi kuukautta.
Aleksanteri Suuren kuoltua hänen maailmanvaltakuntansa hajaantui moneen osaan, mutta nämä osat pysyivät edelleenkin muutaman vuosisadan kreikkalaisten hallitsijain vallassa, ja kreikkalainen sivistys levisi tällä ajalla laajalti. Kreikkalaisille oppineille avautui laajat alat tutkimuksiin, joita sekä Seleukokset, jotka hallitsivat Aasiaa, että Egyptiä hallitsevat Ptolemaiokset kaikin tavoin edistivät. Varsinkin Egyptistä tuli tieteen keskusta. Aleksandriaan perustettiin laaja museo ja kirjasto, jota on suuressa määrin kiittäminen siitä, että on niinkin paljon säilynyt kreikkalaisen kirjallisuuden aarteita. Nämä tieteelliset laitokset olivat varsinkin maantieteen edistykselle suuriarvoiset. Aleksandriassa maantiede ensimäiseksi kehittyi tieteelliselle pohjalle. Mutta maantuntemustakin sieltä käsin melkoisesti laajennettiin, koska Aleksandriasta tuli etevä kauppakaupunki. Niili yhdistettiin uudelleen Punaiseen mereen kanavan kautta, jota jo farao Neko oli alkanut kaivattaa ja jonka Dareios Hystaspes korjautti, mutta joka sitten oli saanut rappeutua. Tämä kanava oli sen ajan aluksille riittävän laaja. Egyptin valtaa ulotettiin etelässä käsin aina Bab-el-Mandebin salmelle, jonne perustettiin kaupungeita. Kreikkalaiset kauppiaat purjehtivat vielä etemmäksikin, ainakin Kap Guardafuihin saakka. He sanoivat tätä rannikkoa Kinnamonimaaksi, koska sieltä saatiin runsaasti tätä arvokasta maustetta. Mutta mainitun niemen ohi he eivät näy uskaltaneen kulkea, eikä ole varmaa, tekivätkö he Aasiankaan puolelle vielä laajempia merimatkoja. He noutivat Intian tavarat enimmäkseen Etelä-Arabian satamista. Niiliä tutkittiin etelää kohti ainakin siihen saakka, missä Sininen ja Valkoinen Niili yhtyvät. Saatiin tietoja Sembrittien maasta, joka oli vielä kauempana etelässä ja lienee ollut sama kuin Herodotoksen mainitsema Automolien maa.
Megastheneen kertomus Intiasta.
Mutta toista tietä saatiin Intiasta piankin entistä täydellisempiä tietoja. Gangeksen laaksossa syntyi Seleukoksien aikana voimallinen valtakunta, joka laajensi aluettaan länttä kohti niin tarmokkaasti, että Babylonissa hallitsevan Seleukos Nikatorin täytyi sen ruhtinaalle Tshangdraguptalle luovuttaa koko Indoksen laakso Paropamisos vuoristoa myöten, saaden korvaukseksi viisisataa elefanttia. Molempien naapurivaltakuntain välit kävivät sitten niin hyviksi, että Seleukos lähetti intialaisen hallitsijan hoviin valtiollisen asiamiehen. Lähettiläs oli Megasthenes nimeltään. Toimensa mukaisesti hän hankki erittäin tarkat ja luotettavat tiedot Intian silloisista oloista. Vertaus sanskrittilaiseen kirjallisuuteen on osottanut, että nämä tiedot melkein kauttaaltaan ovat oikeat. Megastheneen kirjottamasta teoksesta on tärkein osa säilynyt muitten kirjottajain, varsinkin Strabonin ja Arrianoksen teoksissa.
Intiasta Megasthenes tuntee etupäässä Gangeen laakson, mutta hänen käsityksensä maan muodosta ovat muutoin vaillinaiset. Hän sanoo rannan juoksevan Gangeen suistamosta suorana Persian lahdelle, ja niin se sitten piirrettiinkin Vanhan ajan karttoihin. Taprobanesta (Ceylonista) hän oli kuullut, että se oli suuri saari, joka oli seitsemän päivämatkan päässä rannikosta, ja että sieltä saatiin elefantteja, sekä runsaasti kultaa ja helmiä. Intian pohjoiseksi rajaksi hän mainitsee korkean vuoriston, jonka nimenä eri osissa olivat Paropamisos, Emodos ja Imaos. Molemmat jälkimäiset nimet ovat väännöksiä maanasukkaitten käyttämästä nimityksestä Haimavata tai Hemota, jotka merkitsevät »lumista» ja ovat samaa juurta kuin Himalajakin. Megasthenes antoi niinikään oikeita tietoja maan ilmastosta, teistä, tulvista, maanviljelyksestä ja maan kastelusta, sekä hallinnosta, kastilaitoksesta y.m. seikoista ja sotalaitoksesta. Intialaisten elämänlaatua hän suuresti kiittää, koska hän huomasi sen yksinkertaiseksi ja rehelliseksi, hyveen saavuttamista tarkottavaksi. Kuvaus käy hyvin yhteen Intian vanhan kirjallisuuden todistuksien kanssa. Intian siveellinen elämä on epäilemättä niinä parina vuosituhansina, jotka ovat Megastheneen ajoista kuluneet, suunnattomasti rappeutunut. Tutkijain luulon mukaan rappeutuminen alkoi siitä, kun mohamediläisyys maahan tunkeutui. Mieltäkiinnittäviä tietoja Megasthenes niinikään antaa braamaneista ja heidän pyrkimyksestään yhä täydellisempään pyhyyteen.